Lamborghini vastasi Ferrari 360 Modenan menestykseen esittelemällä Murciélagoa pienemmän Gallardo-mallin. Merkin nykyisen omistajan Audin vaikutus tuntuu siinä selvästi, mutta miten on käynyt taisteluhärän temperamentille?

Gallardon muotoilu ei jätä epäselvyyttä sen käyttötarkoituksesta. Jotain suorituskyvystä kertovat myös leveät renkaat. Niiden kokomerkintä on edessä 235/35 ZR 19 ja takana 295/30 ZR 19. Lamborghinien välinen sukulaisuussuhde näkyy selvimmin keulan muotoilussa, jota alkuperäiseen malliluonnokseen verrattuna on muutettu enemmän Murciélagoa muistuttavaksi.

Perinteitä kunnioittava Lamborghini-fani kokee ovea avatessaan pettymyksen. Pystyyn aukeavista ovista on Gallardossa luovuttu, ja ovet kääntyvät tavalliseen tapaan vaakasuunnassa. Kahden hengen matkustamo on ilmava ja valoisa. Audin kalliimpaan mallistoon perehtyneille Gallardo tuntuu heti ensisilmäyksellä kotoisalta. Moni ohjaamon osa on nimittäin kotoisin emoyhtiön tuotantolinjoilta. Lainalistalle kuuluvat ainakin ilmastointi- ja viihdeyksiköt sekä ajotietokone. Niiden teknistä laatua tuskin voi moittia, mutta eikö Lamborghinilta odottaisi hitusen enemmän luksusta?

Matkustajien takana murisee uusi täysalumiininen V10-moottori, jonka tilavuus on viisi litraa. Vääntöä riittää kotitarpeiksi, sillä 510 Nm:n huipuista 400 Nm on käytettävissä jo 1 500 r/min kohdalla. Teholukema 368 kW saavutetaan 7 800 kierroksella. Näillä eväin suoritusarvot ovat kohdallaan, vaikka Murcielagon tehoista jäädäänkin.

Moottorin jatkeena on vakiona kuusipykäläinen käsivalintainen vaihteisto. Kytkinpolkimen paikka ja muotoilu eivät ole loppuun asti harkittuja, sillä poljinta painava jalka puutuu pidemmän ajolenkin aikana. Moni Gallardon ostaja päätyneekin lisävarusteena saatavaan Ferrari Modenasta tuttuun nappivaihteistoon, jossa on automaattinen kytkin. Siis mikäli lompakossa on vielä reserviä, sillä E-gearista, kuten Lamborghini tätä versiota nimittää, saa pulittaa 14 000 euron lisäsumman.

Moottorin mahtavan alaväännön ansiosta Gallardo etenee kaupunkinopeuksissa suurimmillakin vaihteilla vaivattomasti. Oikeastaan liian eleettömästi, sillä moottorilta kaipaisi enemmän elonmerkkejä. Avoimella tiellä moottori herää tiukan kiihdytyksen myötä eloon, mutta edelleen viimeinen silaus puuttuu. Voimanlähteen ominaisuuksia ei sinänsä voi moittia, sillä se potkii Gallardoa eteenpäin juuri niin kuin urheiluautoa pitääkin. Ongelmana ei ole niinkään voimavarojen puute vaan elektroniset järjestelmät, jotka puuttuvat liian innokkaasti kuljettajan tekemisiin.

Markkinoiden signaaleja oikein tulkitsemalla Gallardon piilevät luonteenpiirteet pääsevät esille. Saksalaisen ja italialaisen urheiluautokulttuurin yhdistäminen ei ole ihan helppo tehtävä, joten annetaan Gallardolle mahdollisuus kasvaa odotusten mittaiseksi.

(Tiivistelmä Giancarlo Perinin artikkelista TM 16/03, s. 60-62)