Auton muotoilua voinee kutsua ajattomaksi, jos se on pysynyt muuttumattomana yli 50 vuotta. Vastapainoksi nostalgialle on Land Rover Defenderin moottoritilaan pakattu uusinta dieseltekniikkaa.

Land Roverin korin muoto on tosiaan peräisin jo vuodelta 1948, jolloin ensimmäinen tuotantomalli esiteltiin. Peruskonsepti on edelleen sama: teräksinen tikapuurunko ja päällä kulmikas alumiinikori. Myös yleisolemuksesta paistaa edelleen selvästi läpi työkalumaisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Ainoa moottorivaihtoehto on Discoverystä tuttu, Land Roverin yhdessä Lucaksen kanssa kehittämä viisisylinterinen pumppusuutindiesel. Moottorin vääntö riittää mainiosti reippaaseenkin liikkumiseen. Vaihtojen yhteydessä tunnelma on turbon suhahtelun ansiosta vähän kuin rekkakuskilla. Maantie- ja jopa moottoritienopeuksien saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaivatonta, vaikka tuulitunnelit kaukaa kiertänyt muotoilu vaatiikin veronsa melkoisiin lukemiin nousevan kulutuksen hahmossa.

Iskutilavuuteensa (2,5 litraa) nähden Td5:n teho- ja vääntölukemat (90 kW ja 300 Nm) eivät ole mitenkään huikeita, mutta toki aivan riittäviä. Discoveryssä samasta moottorista otetaan kymmenen kilowattia enemmän tehoa, mutta vääntöä on saman verran.

Suuntavakavuus on jopa yllättävän hyvä eikä Lantikka vaadi jatkuvaa holhoamista kurssissa pysyäkseen. Meteliä ohjaamossa riittää, mutta se on sävyltään tervettä ja rehellistä työnteon ääntä.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 20/99, s. 44-45)