Midas-projektin tutkijat kertoivat Larsen C -jäähyllyn tuoreimmat kuulumiset viimeviikkoisessa blogipäivityksessään.

Nyt yli 200 kilometrin pituinen halkeama on enää alle viiden kilometrin päässä jäätikön reunasta. Viimeisen kuukauden aikana halkeama on siis edennyt yli kahdeksalla kilometrillä.

Kuten alla olevat kuvat osoittavat, osion pinnan liikkumisvauhti kiihtyi huomattavasti kesäkuun viimeisien päivien aikana, ja pian se tullaan tuntemaan yhtenä maailman suurimmista jäävuorista.

Sentinel-1-satelliitin ottamat kuvat havainnollistavat jäähyllyllä tapahtuneita muutoksia.

Asiantuntijat eivät edelleenkään osaa arvioida tarkasti lopullisen murtumisen ajankohtaa.

”Se voi tapahtua seuraavien tuntien, päivien tai viikkojen aikana. Varmaa on vain se, että tuoreet havaintomme osoittavat jäähyllyllä tapahtuneen jälleen merkittäviä muutoksia”, tutkijat kirjoittavat.

Kun jäälautta lopulta irtoaa, noin 50 000 neliökilometrin kokoisen jäälautan pinta-alasta katoaa jopa kymmenen prosenttia. Jäälautan irtoaminen voi pahimmillaan johtaa jopa koko jäähyllyn hajoamiseen, kun sitä suojaava alue katoaa.

Euroopan avaruusjärjestö ESA tiedotti keskiviikkona laskeneensa pian irtoavan jäävuoren mittoja satelliittikuvien perusteella.

”Satelliittikuvien perusteella olemme arvioineet jäävuoren olevan keskimäärin 190 metriä paksu ja koostuvan kaikkiaan noin 1 155 kuutiokilometristä jäätä”, kertoo Edinburghin yliopiston tutkija Noel Gourmelen.

Asiantuntijoiden mukaan on mahdotonta arvioida, mitä jäävuorelle käy sen irtaannuttua jäähyllystä. Se voi hajota nopeasti pienemmiksi palasiksi tai kulkeutua merivirtojen mukana pohjoiseen, jopa Falklandinsaarille asti.

”Varmaa on, että seuraamme sen matkaa satelliittien välityksellä”, toteaa Anna Hogg Leedsin yliopistosta.

Larsen C -repeämän taustaa

Antarktiksen niemimaalla sijaitsevan Larsenin jäähyllyn C-osion murtuma alkoi jo 1960-luvulla, mutta 2010-luvulla halkeaman eteneminen on kiihtynyt nopeasti. Nyt yli 200 kilometrin pituinen halkeama on yli kaksinkertaistanut pituutensa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Erityisen nopeaa eteneminen oli viime vuodenvaihteessa. Joulu–tammikuussa murtuma eteni lähes kolmellakymmenellä kilometrillä. Helmikuun puolenvälin jälkeen sen eteneminen käytännössä pysähtyi, kun murtuma saavutti pehmeän jään alueen.

Toukokuussa halkeama haarautui. Uusi haara alkoi nopeasti edetä kohti jäähyllyn reunaa.

Toukokuun lopulla alkuperäinen halkeama jatkoi jälleen kasvamistaan, edetessään 11 kilometrillä pelkästään kuun viimeisen viikon aikana.