macOS Mojave ei oikeastaan muuta mitään olennaista. Samalla uusi käyttöjärjestelmä kuitenkin tasoittaa tietä vääjäämättömälle muutokselle.

Syyskuun lopulla jakeluun tullut Applen macOS Mojave -käyttöjärjestelmä on eräänlainen välivuosiversio, joka hioo viime vuotisen High Sierran ominaisuuksia ja tuo mukanaan käyttöarvoltaan vain pieniä viilauksia.

Aloitetaan tärkeimmistä.

Asentamiseen kuluu koneesta riippuen 30 minuutista puoleentoista tuntiin.

Näkyvin uudistus on niin kutsuttu tumma tila, joka muuttaa käyttöjärjestelmän ulkoasua tyyliltään iOS-käyttöjärjestelmän suuntaan. Muutoksesta joko pitää tai sitten ei.

Läheskään kaikki sovellukset eivät vielä hyödynnä uutta toimintatilaa, joten lopputulos voi olla räikeä ja/tai ainakin epäjohdonmukaisen näköinen.

Tosin jo parin kuukauden kuluttua tilanne on muuttunut paremmaksi, jahka kehittäjät vain ehtivät päivittää sovelluksiaan.

Toinen isompi uudistus tunnetaan hassusti nimellä jatkuvuuskamera, joka naittaa iPhonen/iPadin tiiviimmin Macin kaveriksi.

Kyse on siitä, että mobiililaitteella napattu kuva näkyy saman tien läheisessä tietokoneessa – samaan tapaan kuin AirDropilla – kunhan laitteet vain ovat bluetooth-yhteyden etäisyydellä toisistaan. Tämäkin sinänsä kelpo toiminto edellyttää toistaiseksi laajempaa ohjelmistotukea, mitä varmasti onkin tuloillaan.

Täysin valmistakin on toki saatu aikaiseksi.

Käytännössä kaikki vuoden 2012 puolivälin jälkeen esitellyt Mac-tietokoneet ovat yhteensopivia macOS Mojave -käyttöjärjestelmän kanssa.

Eräs kaivattu parannus koskee Mac-tietokoneiden resurssienhallintaa: Finder osaa järjestellä eri tyyppiset tiedostot omiin pinoihin, josta ne sitten ponnahtavat esiin.Tästä toiminnosta on hyötyä niille, joiden työpöytä on täynnä kaikenlaista.

Kansioita ei kuitenkaan voi ainakaan toistaiseksi pinota, joten toiminto ei sentään kykene paikkaamaan totaalista epäjärjestelmällisyyttä.

Finderin mukana tulee vielä uusi gallerianäkymä, joka pyrkii helpottamaan isompien tiedostoryppäiden hahmottamista ja/tai poistettavien kohteiden löytymistä.

Mutta macOS Mojave tuo toki pienempiäkin uudistuksia kuten kauttaaltaan tiiviimpää tietoturvaa, parannetun ruutukaappaustyökalun ja esikatselun, seurantaa rajoittavan Safari-verkkoselaimen, viilatun Mac App Storen, automaattoriparannuksia sekä iOS:n puolelta tuttuja sovelluksia (uutiset, pörssi, sanelin).

”Varmistelijat” asentavat Mojaven vasta ensimmäisen korjauspäivityksen jälkeen.

Lisäksi Dock näyttää kolme viimeisintä sovellusta, joita ei ole kiinnitetty.

Tuo jälkimmäinen uutuustoiminto on muuten ”lainattu” iOS:n puolelta, joten tältäkin osin käyttöjärjestelmät ovat lähenemässä toisiaan. Muita viilauksia voi silmäillä esimerkiksi Applen tuotesivuilta.

Mutta siinä missä ominaisuuksia tulee lisää, niitä myös lähtee.

Kirjasimien alipikselitasolla toimiva reunanpehmennys on poissa, minkä saattaa nähdä lievänä karkeutena erityisesti MacBook Airilla ja/tai muilla vanhoilla koneilla, joissa ei ole ns. Retina-tason näyttöä.

Jäljellä on toki vielä perinteinen, harmaasävyihin perustuva fonttipehmennys, mikä ei valitettavasti tuota yhtä hyvää jälkeä.

Muun muassa Kaappari ja Back to my Mac ovat niin ikään historiaa, ja lukuisia palveluita on tipahtanut myös macOS Serverin puolelta. Mojave on lisäksi vihoviimeinen Mac-käyttöjärjestelmä, jossa voi ajaa 32-bittisiä sovelluksia.

Ensimmäisiä ohjelmistopäivityksiä odotellaan saapuvaksi viimeistään ensi viikolla. Käyttöjärjestelmästä on jo paljastanut yksi ”nollapäivähaavoittuvuus”.

Mutta macOS Mojave joka tapauksessa kuoppaa tuen Open GL– ja Open CL -grafiikkarajapinnoilta, mikä ei ole suuri yllätys. Molemmat ovat yhä käytettävissä, mutta niitä ei enää päivitetä millään tapaa, joten käytännössä ne ovat siis mennyttä.

Etenkin kun nyt Mac-tietokoneilla – ja myös iOS-mobiililaitteilla – on vain yksi yhteinen grafiikkarajanpinta, eli Metal. Niinpä nämä kaksi maailmaa ikään kuin lähenevät toisiaan kahdella rintamalla: sekä käytettävyydessä että tekniseltä pohjaltaan.

Ja juuri tuosta syystä johtuen macOS Mojave vaatii toimiakseen Mac-tietokoneen, joka on vuosimallia 2012 (puoliväli/loppuvuosi) tai uudempi. Se siis edellyttää Metal-yhteensopivaa näytönohjausta, mikä karsii osan sinänsä kelvollisista kokoonpanoista pois tuettujen laitteiden listalta.

järjestelmävaatimukset kannattaa käydä huolella läpi Applen verkkopalvelusta.

Poikkeus sääntöön on Metal-yhteensopivalla erillisnäytönohjaimella varustettu Mac Pro -työasema.

Sellainen on muun muassa TM:n ikivanha mutta uskollinen sotaratsu – vuosimallin 2010 Mac Pro – jolla Mojave toimii yhä asiallisesti, vaikka kokoonpanolla on ikää jo lähes kahdeksan vuotta, eikä siinä ole edes ssd-asemaa.

Tekniikan Maailman toimituksen kahdella muulla eri ikäisellä Mac-kokoonpanolla (MacBook Air, 2013 ja MacBook Pro, 2016) ei niilläkään ilmennyt ensimmäisten päivien aikana isoja ongelmia tai uudelle julkaisulle ominaisia lieveilmiöitä.

Vertailun vuoksi: vuosi sitten julkaistu High Sierra ei ollut yhtä ongelmaton.

Ohjelmiston päivitys siirrettiin järkevästi Järjestelmäasetuksien puolelle.

Kokonaisuutena macOS Mojave vaikuttaakin pätevältä, toimintavarmalta ja myös Applen näkökulmasta ymmärrettävältä käyttöjärjestelmäpäivitykseltä.

Se tavallaan vain yhdenmukaistaa ominaisuuksia, siistii vanhaa pois ja osin myös valmistelee iOS:n ja macOS:n mahdollisen sulautumisen ensivaiheita, minkä Apple on tähän asti tiukasti kieltänyt.

Mikäli Apple lähivuosina luopuu tietokoneissaan Intelin tekniikasta, ja siirtyy käyttämään omia suorittimiaan, sulautuminen on itse asiassa jopa todennäköistä.

Dynaaminen työpöytä eli kellonajan mukaan muuttuva taustakuva on sinänsä hyödytön mutta toimiva uusi ominaisuus.