Maailman kaksi kuuluisinta psykologista koetta on nyt paljastettu huijaukseksi.

Tekniikan Maailma kertoi numerossa 8/2018 Stanley Milgramin vuonna 1961 tekemän sähköshokkikokeen olleen lähinnä teatteria. New Scientist -lehden (14.3.) mukaan Milgram oli kirjoittanut muistiinpanoihinsa: ”Mietin, olivatko kokeet merkittävää tiedettä vai pelkästään tehokasta teatteria… olen taipuvainen hyväksymään jälkimmäisen tulkinnan.”

Vastaavia epäilyksiä on esitetty vuoden 1971 Stanfordin vankilakokeesta. Molempien kokeiden tarkoitus oli todistaa, että ihminen on painostuksen alla helposti taivuteltavissa äärimmäiseen julmuuteen kanssaihmisiään kohtaan.

Koe ei kerro mitään olennaista ihmisen käyttäytymisestä paineen alaisena.

Stanfordin kokeessa psykologi Philip Zimbardon kokoama 24 yliopisto-opiskelijan ryhmä jaettiin ”vankeihin” ja ”vartijoihin”. Kokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se keskeytettiin jo kuuden päivän kuluttua.

Vartijat alkoivat lähes heti kokeen alettua käyttäytyä sadistisesti ja nöyryyttää vankeja. Kokeesta otetuissa kuvissa näkyy aurinkolaseihin sonnustautuneita vartijoita pamppuineen ja kahlittuja, ahdistuneen näköisiä vankeja, joista joillekin oli laitettu paperipussi päähän.

Jo puolentoista vuorokauden kuluttua kokeen alkamisesta vanki numero 8612 osoitti hermoromahduksen oireita. Hän oli suomensukuinen Douglas Korpi, joka on kertoi myöhemmin kohtauksen olleen pelkkää näyttelemistä. Muutkin kokeeseen osallistuneet vangit ja vartijat ovat paljastaneet toimineensa vain Zimbardon antamien ohjeiden mukaisesti.

Koeasetelman tieteellistä merkitystä, todistusvoimaa ja uskottavuutta on arvosteltu vuosikymmenten varrella, ja myös Zimbardo on myöntänyt koejärjestelyt puutteellisiksi. Hän on koonnut kokeesta ja sitä koskevista arvioista materiaalia sivustolle prisonexp.org.