Nyt se on täällä: uusi iPad Pro ei ehkä ole vallankumouksellinen mutta sitäkin kiehtovampi tekniikkalelu, josta on vaikea pitää näppejään erossa.

iPad Pro (12,9″ laiteversio, hinta: 1299 €) tuntuu aluksi oudon kulmikkaalta, mikä onnistui yllättämään.

Ensikosketukset tuovat mieleen menneiden vuosien iPhonet. Tietty ”työkalumaisuus” onkin vahvasti läsnä, sillä selkeät muotoilulliset yksityiskohdat puuttuvat tyystin.

Moni uutuuden heti tuoreeltaan nähnyt tokaisikin heti jotain tähän tyyliin: ”Tässäkö se nyt on? Eipä ole kummoinen!”

Mitäänsanomaton ensivaikutelma muuttuu, kunhan iPad Pro on omissa käsissä.

Kokoisekseen helppo käsitellä

Itse asiassa 12,9 tuuman laiteversio tuntuu siedettävän kevyeltä: 631 grammaa ei ole kokoon nähden luku eikä mikään.

Laitetta voi pidellä vaivatta yhdellä kädellään esimerkiksi asentoa vaihtaessaan, eikä asiaan kiinnitä suurempaa huomiota. Kulmikas muotoilu tavallaan auttaa asiaa.

”iPad Pro on kuin yhdestä puusta veistetty.”

Kun muistetaan, että näyttö vastaa tyypillisen ultrabook-kannettavan ruutualaa, vaikutelma on hämmentävä. Laitteen käsitteleminen tuntuu lähes samalta kuin paksun aikakauslehden hypistely – siinä määrin vaivatonta se on.

Jämäkkä alumiinikotelointi ei taivu millin piiruakaan eikä nitise, joten iPad Pro on kuin yhdestä puusta veistetty. Näin siitäkin huolimatta, että paksuutta on alle kuusi millimetriä.

Solakka ulkoinen habitus tekeekin vaikutuksen erityisesti niihin, jotka ovat tottuneet käyttämään vanhemman sukupolven iPadia.

Mutta kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää plussaa.

Jäähyväiset kotinäppäimelle

Vaikka uutuutta on joissakin ensiarvioissa väitetty lähes reunuksettomaksi, tästä ei ole kysymys. Reunat ovat yhä selvästi näkyvillä mutta aiempaa pienempinä.

Näin siksi, että kotinäppäin on poissa, minkä vuoksi näyttöalaa jää enemmän. Samalla tilanne aiheuttaa ensi alkuun lievää sekaannusta, sillä välillä on vaikea tietää, miten päin laite oikeastaan on.

Laite herää kosketuksesta, kotivalikko pyyhkäistään esiin laitteen alareunasta.

Mutta Face ID -kasvotunnistuksen kanssa joutuu aluksi tanssimaan: ensimmäisillä kokeilukerroilla sormet esimerkiksi estivät tunnistautumisen. Lisäksi kasvojen tulee olla keskilinjalla laitteeseen nähden.

”Kuulokeliitäntää ei ole, ja sovittimesta pitää maksaa erikseen kymmenisen euroa.”

Muilta osin uutuudesta on vaikea keksiä valittamisen aiheita, ellei sellaiseksi laske kuulokeliittimen puuttumista ja sitä, että adapterista pitää vielä maksaa kymmenisen euroa. Tuo pikkuruinen välikappale on niin heppoinen paukkulankaviritys, ettei sille voi ennustaa edes lyhyttä ikää – tästä miinus.

Onneksi laitteen kaiutinjärjestelmä on käyttökelpoinen. Tunkkaisesta sointisävystä huolimatta kokonaisuus soi tarpeeksi tasapainoisesti, joten kuulokkeiden, saati adapterin kanssa ei tarvitse olla koko ajan säätämässä.

Äänessä on vielä aavistus alemmalla keskialueella sijaitsevaa ”ryhtiä” (ei siis varsinaista bassoa), mikä tukevoittaa kokonaisuutta.

Kuvanlaadussa ei puutteita

iPad Pro on viime kädessä yhtä hyvä kuin sen näyttö, eikä siinä olekaan moitittavaa.

Huima kontrasti, luonnollinen sävytoisto, saati laajat katselukulmat eivät tosin olleet yllätys. Onhan iPad Pro tullut tunnetuksi juuri tietystä hifimäisyydestään.

Kuvasta tosin uupuu yhä sellainen viimeisimmille oled-paneeleille ominainen, leuat loksauttava vaikutelma, mutta ips-nestekidetekniikan suhteen uusi iPad Pro edustaa todennäköisesti parasta, mitä on saatavilla. Liike toistuu niin ikään pykimättä, ja näyttö yltää 120 ruudun sekuntinopeuteen – se toimii virheittä myös tärkeällä 24 ruudun sekuntitahdilla.

”Kuvanlaatu on kaikin puolin moitteeton.”

Paneelin ruutualaa on pyöristetty kulmista uusien iPhone-älypuhelimien tapaan, mikä antaa isolle laitteelle ripauksen ”retromaista” maustetta.

Näytön ominaisuuksia täydentävä valoisuusanturi toimii luotettavasti, sillä iPad Pro säätää kuvan kirkkautta ja värilämpötilaa ihan fiksusti olosuhteiden mukaan. Kuva mukautuu muutoksiin nopeasti, joten tekniikkaan ei välttämättä edes kiinnitä huomiota.

Mukavinta iPad Prossa on kuitenkin sen vaivattoman oloinen toiminta, johon ei oikein ole tottunut vieläkään, vaikka laitetta on tullut käytettyä jo lähes pari päivää…

Suorituskyky yllättää hyvällä tavalla

Kaikki toimii viiveettä, mitään ei tarvitse vartoa.

Isompienkin sovelluksien välillä liikutaan niin ikään nikottelematta, eikä kosketuseleissä ilmene epävarmuuden tuntemuksia.

Apple onkin toistuvasti väittänyt, että iPad Pro olisi nopeampi kuin valtaosa kannettavista tietokoneista. Ehkä näin, sillä yleinen jouhevuus ja ilmavuus kuvaavat laitteen toimintaa parhaiten.

”iPad Pro on luokkansa nopein täppäri.”

Eräs ensimmäisen sukupolven iPad Pron omistaja äityi vuolaisiin kehuihin kokeillessaan tuttuja digilehtiä ja muutamia suosikkipelejään: ”Mitenkäs tämä uusi tuntuu niin paljon paremmalta, ihan kuin se reagoisi eleisiin nopeammin?”

Tässä vaiheessa on tosin vaikea sanoa, miten sujuvasti uutuus suoriutuu luokkaa raskaammilla ammattilaissovelluksilla.

Esimerkiksi GeekBenchin kaltaiset nopeusmittaukset perustuvat synteettisiin testeihin, ja perimmäinen totuus suorituskyvystä paljastuu vasta lähikuukausien aikana. Semminkin kun ensimmäisiä A12X-järjestelmäpiirille perin pohjin optimoituja sovelluksia on tulossa vasta ensi vuoden aikana.

Se on taatusti selvää jo nyt, että iPad Pro on luokkansa nopein täppäri, päihittäen kaikki älypuhelimet samalla kertaa.

Mutta akkukestosta on tässä vaiheessa turha puhua mitään varmaa.

Ensituntumien perusteella iPad Pro yltäisi Applen ilmoittamaan 10 tuntiin tai sen tietämille, mutta ei ainakaan normioloissa tuon yli. Pikaisissa rasituskokeissa ei havaittu hälyttävää ”hörppäysilmiötä” – ei peleillä, ei suoratoistopalveluilla, eikä satunnaisten appsien kautta tehdyillä pistokokeilla.

Myös toimintavarmuus vaikuttaisi olevan iPadille tuttua tasoa, sillä outoudet ja lastentaudit loistivat poissaolollaan. Ainoastaan kerran ”dock” pysytteli sinnikkäästi ruudun oikeassa laidassa, vaikka laitetta käytettiin vaakasuuntaisessa tilassa.

Tietokone vai täppäri?

Varsinaisesta kokonaiskuvasta ei jää epäselvyyttä: iPad Pro on 12,9 tuuman laiteversiona houkuttelevan oloinen ja kaikin puolin toimiva tekniikkalelu, mutta sen käyttökelpoisuus riippuu siitä, millaisena laitteen haluaa nähdä.

Ensisijaiseksi tietokoneeksi siitä tuskin on vieläkään, vaikka Apple mitä väittäisi ja lupaisi – ellei ole valmis kompromisseihin.

Suorituskyvyn suhteen ei tarvitse tinkiä, mutta iPadille ja iOS:lle ominaiset rajoitteet eivät ole muuttuneet miksikään. Tietokonemaailman tarjoama avoin levyjärjestelmä, kattava laiteyhteensopivuus, ohjelmistotarjonta ja tinkimätön moniajo ovat etuja, johon uusikaan iPad Pro ei yllä.

”Viiden vuoden ikäinen iPad Air tuntuu suorassa vertailussa suorastaan kivikautiselta jäänteeltä.”

Asiaa ei muuta uusi ja monikäyttöinen usb-c-liitäntäväylä, eikä edes lisävarusteena saatava näppäimistö. Mutta ero ”aidon” tietokoneen ja iPadin välillä on nyt pienempi kuin koskaan. Jo se, että iPadin voi liittää ulkoiseen näyttöön, osaltaan tukee tuota vaikutelmaa.

Niin ikään uudistunut Apple Pencil saattaa olla joillekin ammattilaisille se yksittäinen tekijä, joka ratkaisee tilanteen iPad Pron eduksi. Tätä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta kokeilla.

Mutta niille, jotka näkevät ja kokevat uutuuden ensisijaisesti iPadina ja elämää helpottavana nettipäätteenä, luvassa on todellista herkkua ja viimeisintä tekniikkaa. Tämä näkyy hintalapussa, totta kai, mutta ei häiritsevissä määrin.

Esimerkiksi viiden vuoden ikäinen iPad Air tuntuu suorassa vertailussa suorastaan kivikautiselta jäänteeltä. Ruutu on uuteen Pro-laiteversioon nähden ahdas ja sumea, toiminta on monin verroin tahmaisempaa, eikä laite ole juurikaan vaivattomampi käsitellä, vaikka se on senttikaupalla pienempi!