Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Kyllä minä osaan laskea, kuinka nopeasti elimistöni polttaa juomani alkoholin. Niin luulin vuoteen 2008.

Suomi kohtasi Saksan jalkapallomaajoukkueen MM-karsintaottelussa Olympiastadionilla. Olin neljän kollegani kanssa todistamassa 3–3-tasapeliin päättynyttä ottelua.

Ennen ottelua teimme autotoimittajalle varsin tyypillisen liikkeen. Vaikkei toimituksestamme ole kuin kolmen kilometrin matka stadionille, menimme autolla. Oli tietenkin hankalaa löytää parkkipaikka, mutta omapa oli valintamme.

Kuljettajana toimi autotoimittaja Pekka Rantanen, joka muistetaan myös siitä, että hän voitti 1993 pronssimitalin kovatasoisessa Ralli Crossin EM-sarjassa. Taitavana kuljettajana hän löysi vihdoin parkkipaikan, josta oli enää kahden kilometrin matka stadionille. Eihän tämä logistiikka kuulosta vieläkään kovinkaan järkevältä.

Tunnelma ottelussa oli erittäin hyvä. Pekka joi kuljettajana Vichyä, mutta me muut nautimme kaksi olutta mieheen. Ottelun jälkeen oli kadulla kova ruuhka.

Kävelymatka takaisin autolle sujui ruuhkassa niin verkkaisasti, että meillä kehkeytyi aihe vedonlyöntiin. Teemana oli testiautossamme oleva alkolukko, joka myös oli testikäytössä. Väitin, että pystyn puhaltamaan auton käyntiin. Laskin mielessäni, että kaksi olutta on taatusti palanut kolmen tunnin aikana. Pekka otti vedosta kiinni.

Kun viimein olimme takaisin autossa, ryhdyin tuumasta toimeen, eli puhaltamaan. Koska asia oli vielä epäselvä, puhalsin takapenkiltä. Kaikki tuijottivat jännittyneinä puhalluslaitteen valoja. Sitten syttyi punainen.

Tämä tarkoitti sitä, että laite tunnisti puhallushengityksessäni alkoholia. Auto ei tietenkään käynnistynyt, eikä meillä ollut tietoa siitä, koska se käynnistyy.

Ohikulkevat ihmismassat tuijottivat meitä. Miksi nuo viisi aikuista ihmistä istuvat huuruisessa autossa, joka ei liiku mihinkään? Autossa neljä silmäparia tuijotti minua, mikähän idea tuossa vedossa nyt loppujen lopuksi oli.

Puolen tunnin tuijottelun jälkeen auto suostui käynnistymään Rantasen raikkaasta hengityksestä. Laite olisi luultavasti hyväksynyt jo minunkin hengitykseni, mutta sitä en uskaltanut edes leikillä ehdottaa


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Tällainen oli pahin ulosajoni – Jarrut pamahtivat 200 km/h nopeudessa, ja auto muuttui hulluksi gaselliksi

Ajoimme umpikärry perässämme peilijäässä olevaan alamäkeen, ja yhdistelmä muuttui ”käärmeeksi” – ”Mitenkähän yhdistelmän saisi vakaaksi?”

Olimme harhailleet liikenteessä eksyneenä jo kaksi tuntia – Heitin peliin ainoan osaamani ranskankielisen lauseen

499 euron Volvo sammui kahdensadan metrin ajon jälkeen – Myyjä tuli kysymään hyväntuulisesti: ”Oliko hyvä ajaa?”

Avasimme kalliin avo-Bentleyn katon, ja sieltä kuului erittäin pahaenteinen ääni

Tullivirkailija pyysi avaamaan pakettiautomme takaovet, ja hänen ensireaktionsa oli: ”Mamma mia!”

Etsimme oikeaa hotellihuonetta – suihkusta tuli ulos höyrypilven ympäröimä nuori nainen

Olin saanut Ladan kiihdytettyä 170 km/h nopeuteen – Juuri silloin kaasu juuttui kiinni, ja kiihdytys vain jatkui

Ajoin järven jäällä olevaan jättilätäkköön 150 km/h – Pitkään aikaan en nähnyt yhtään mitään

Saab-Valmetin toimitusjohtaja antoi minulle ”rekvisiitta-avaimet” – mutta kenelle ne kuuluivat?

Harjoittelin vähän kahdella renkaalla ajamista autolla – Jälkiä korjattiin muutama tunti

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään