PARIISIN ilmailunäyttely on maailman johtava siviili- ja sotilasilmailun tapahtuma. Le Bourget´n lentokentällä pidettävään näyttelyyn kootaan joka toinen vuosi häkellyttävä määrä ilmailun tekniikkaa ja myös tuhovoimaa.

Pariisin näyttelyn ilmapiiri oli tällä kertaa kansainvälisen politiikan värittämää. Näyttelyn järjestäjät pyrkivät vähättelemään Irakin sodasta aiheutuneita kiistoja USA:n ja Ranskan sekä Saksan välillä, mutta eivät kyenneet niitä peittämään.

Kiistat liittyivät selvästi ilmailuteollisuuden etuihin. Kuka ottaa haltuunsa kasvun tulokset, kuka saa rahat tuhovälineiden kaupasta, ja kummalle puolen Atlanttia voitot kotiutetaan? Panokset ovat suuret.

Vaikuttaa siltä, että sotilasteollisuus vahvistuu sitä enemmän mitä pahemmin terrorismin uhka syventää lentoliikenteen lamaa. Taloussyklit ovat eriytyneet. Niinpä siviiliteollisuus pyrkiikin sotilaspuolen apajille tasoittaakseen omia suhdannekuoppiaan.

Teollisuus on keskittynyt myös voimakkaasti erilaisten turvallisuusjärjestelmien kehittämiseen. Tähän kuuluvat rajojen valvonta, rikollisuuden torjunta, lentoasemien ja muiden liikenneasemien turvatarkastukset ja terrorismin vastainen taistelu maan rajojen sisällä. Alan kehityksessä mielikuvituksella on sananmukaisesti vain taivas rajana, ja odotettavissa olevat tuotot ovat muhkeat.

Lentoliikennettä ei nähdä enää pelkästään terrorismin kohteena vaan myös sen mahdollisena välineenä. Lentäminen ei ole enää pelkkä liikennemuoto vaan myös osa maan sisäisen turvallisuuden järjestelmää. Maailmanlaajuinen turvallisuus perustuu kunkin maan kykyyn hallita omaa sisäistä turvallisuuttaan. Alan markkinat ovat lähes rajattomat, ja jokainen terroriteko lisää myyntimahdollisuuksia.

Kriisissä oleville lentoyhtiöille ja lentokenttien ylläpitäjille kehitys aiheuttaa jatkuvasti lisäkustannuksia. Kustannukset lähtevät lentokoneiden suunnitteluvaiheesta ja ulottuvat siihen, kun matkustaja poistuu lentoasema-alueelta.

Kumpi maksaa nämä uudet kustannukset, lentomatkustaja vai veronmaksaja?

(Pääkirjoitus TM 13/2003, s. 9)