Hybridiauton ei tarvitse olla ikävä. Ympäristöystävällisyyden ei tarvitse merkitä heikkoa suorituskykyä, eikä uusi tekniikka tarvitse ”alustakseen” erikoisautoa. Lexuksen RX-sarjan tuorein katumaasturi osoittaa nämä kaikki väitteet todeksi.

Lexus RX400h:ssa on normaali polttomoottori, jopa samoissa kiinnikkeissään ja lähes samanlaisena kuin RX300-sisarmallissa (ajettu numerossa TM 10/03). Moottori on 3,3-litrainen V6, jota on kuitenkin hieman muuteltu uuden tehtävän mukaan.

Auton etupään ”voimapaketti” on periaatteessa samanlainen kuin Toyota Priuksessakin. Elementit ovat vain kautta linjan tuhdimpia. Tehokkaan V6-bensiinimoottorin lisäksi etupyöriä käyttää sähkömoottori, joka saa käyttövoimansa joko järjestelmässä mukana olevalta generaattorilta ja/tai generaattorin lataamalta 288 voltin akulta.

Järjestelmän mekaanisena ytimenä on planeettapyörästöön perustuva voimanjakoyksikkö, joka annostelee bensiinimoottorin vääntömomentin generaattorille ja vetäville etupyörille. Sähköinen ydin, järjestelmän aivot, ovat puolestaan keskusohjausyksikössä, joka säätelee sähkövirtoja generaattorin, suurjänniteakun ja sähkömoottorien kesken.

Auton takapyöriä käyttää oma erillinen, vähän vaatimattomampi sähkömoottori, mutta se puuttuu peliin heti, kun eturenkaissa aistitaan orastavaa pidon menetystä. Näin autosta tulee hetkessä nelivetoinen, kun nelivetoisuutta tarvitaan, eikä kuljettajan tarvitse tietää asiasta yhtään mitään.

Neljännen moottorin peliin vetäminen on tietynlainen kompa, mutta periaatteessa ihan oikein. Generaattori on nimittäin suurin piirtein samanlainen laite kuin pyöriä pyörittävät sähkömoottoritkin. Käytännössä se myös ajoittain toimii ”nurin päin” eli moottorina, polttomoottorin käynnistysmoottorina nimittäin.

Toisaalta varsinaiset sähkömoottorit eivät ole pekkaa pahempia, sillä auton hidastaessa nopeuttaan ne muuttuvat puolestaan generaattoreiksi jauhaen vapautuvaa liike-energiaa sähköksi, joka keskusohjausyksikön kautta johdetaan akkuun.

Lexus RX400h:n starttaaminen on ensikertalaiselle uudenlainen kokemus. Virta-avainta käännetään normaalisti, mutta mitään ei tapahdu. Ei starttiääntä eikä moottorin käynnistymistä, mutta kojelaudan valo kertoo, että auto on valmis ajoon. Automaattivaihteen valitsin vain D-asentoon ja kaasua.

Sähkömoottorit antavat jo pienillä pyörimisnopeuksilla tuhdin väännön, mikä istuimen kautta tuntuu selvästi aistittavana kiihtyvyytenä välittömästi liikkeellelähdöstä alkaen. Kaupunkinopeus saavutetaan hetkessä, ja kaikki tapahtuu lisäksi ilman, että matkustamoon kuuluisi juuri mitään ääntä. Kun auto on kunnolla liikkeessä, käynnistyy polttomoottori ja alkaa jakaa voimaa sekä vetäville etupyörille että generaattorille.

Generaattori puolestaan antaa keskusohjausyksikön kautta käyttövoiman sähkömoottoreille, jotka toimivat bensiinimoottorin rinnalla auton liikuttamisessa. Tavoitteena on pitää polttoaineenkulutus ja päästöt optimissaan. Yleensä se pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella, mutta ajotilanteen vaatiessa, esimerkiksi kovassa kiihdytyksessä, tästä tingitään. Jarrutuksissa polttomoottori sammuu. Jos jarrutus päättyy auton pysähtymiseen – ruuhka tai liikennevalot – moottori on koko ajan sammuksissa.

Lexus RX -katumaasturi on tarkoitettu tarkoitettu nautinnolliseen ajamiseen. Valmistaja lähtee olettamuksesta, että auton varakasta ostajakuntaa ei varsinainen maastoajo kiinnosta. Asia oli otettu huomioon jo auton suunnitteluprosessissa. Tarvittavat korimuutokset ovat olleet vähäisiä eivätkä näy ulospäin.

RX400h:n päämarkkina-alue ovat Yhdysvallat, mutta valmistajan vakaa aikomus on myydä sitä kyllä ympäri maailman. Auto on iso, raskas ja ylellisesti varusteltu. Se ei kuluta bensiiniä erityisen vähän, eikä sen hiilidioksidipäästö ole sellaisenaan pieni, mutta kun ajatellaan, että tällaisillakin autoilla halutaan ja saadaan ajaa, niin ympäristöä rasittavat luvut tulevat uuteen valoon. Vertaistensa joukossa RX400h on ylivoimaisen ympäristöystävällinen. Se kuluttaa jopa 30 prosenttia vähemmän polttoainetta kuin samanpainoiset ja samaan suorituskykyyn pystyvät kilpailijat.

(Tiivistelmä Martti Merilinna artikkelista TM 3/05, s. 50-52)