Lintujen kyky aistia Maan magneettikenttien suunnat perustuu niiden silmässä olevaan proteiiniin. Tämä selvisi kahdesta tutkimuksesta, joista toisessa tutkittiin punarintoja ja toisessa seeprapeippoja.

Aiheesta uutisoi Science Alert -verkkosivusto.

Eurooppalaisia punarintoja (Erithacus rubecula) tutkittiin saksalaisessa Carl von Ossietzky University of Oldenburg -yliopistossa. Tutkimus on julkaistu Current Biology -tiedelehdessä.

Pääosin Australiassa ja Indonesiassa eläviä seeprapeippoja (Taeniopygia guttata) puolestaan tutkittiin Lundin yliopistossa Ruotsissa. Tutkimus on julkaistu Journal of the Royal Society Interface –tiedelehdessä.

Silmässä oleva ja suunnistusta ohjaava proteiini on nimeltään Cry4. Se kuuluu kryptokromiproteiineihin, jotka ovat herkkiä siniselle valolle. Niitä on kasveissa sekä eläimissä, ja niiden tehtävä on säädellä vuorokausirytmiä. Joillain eläimillä ne myös vaikuttavat magneettikenttien havaitsemiseen.

Lundin yliopiston tutkijaryhmä mittasi kryptokromien Cry1, Cry2 ja Cry4 geenin ilmenemistä seeprapeipon aivoissa, lihaksissa ja silmissä. Heidän tutkimusolettamansa oli, että niiden kryptokromien, jotka osallistuvat magneettikenttien havainnointiin, pitäisi olla jatkuvaa vuorokauden vaihteluista huolimatta.

Tutkimuksessa havaittiin alkuoletuksen mukaan, että Cry1 ja Cry2 aaltoilee päivittäin. Sen sijaan Cry4 pysyi vakiona.

Samaa vahvisti punarintojen tutkimus. Tutkijat havaitsivat lisäksi, että Cry4 on kasaantuneena linnun silmän verkkokalvolle, joka ottaa vastaan paljon valoa. Tämä on yhtäpitävää valoherkän magnetismin havaitsemisen kanssa.

Lisäksi punarintoja tutkineet havaitsivat, että eurooppalaisilla punarinnoilla on enemmän Cry4-proteiinia muuttoaikana kuin verrokkina tutkituilla muuttamattomilla kanoilla.

Molempien tutkimusten mukaan jatkotutkimuksia tarvitaan edelleen. Cry4 on vahva ehdokas, mutta tutkimusten tulos ei vielä ole lopullinen.