Mikromuovien vaikutus ympäristölle on edelleen epäselvä, toteavat Yorkin yliopiston tutkijat. He analysoivat yli kolmesataa mikromuovitutkimusta.

Tutkijoiden mukaan todistusaineisto ei riitä tekemään mikromuovien haitallisuudesta vedenpitävää päätelmää suuntaan tai toiseen.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että lukuisista tutkimuksista huolimatta ymmärryksessämme mikromuoveista on edelleen monia suuria aukkoja. Laboratoriossa testatut mikromuovit eivät nimittäin vastaa todellisuutta ympäristössämme.

”Polystyreeni on materiaali, jonka vaikutuksia on analysoitu eniten eri tutkimuksissa. Todellisuudessa polystyreenihiukkaset kuitenkin muodostavat vain viisi  prosenttia kaikista luonnon mikromuoveista”, tutkijat kirjoittavat.

”Tämä tekee mikromuovien todellisen määrän ja todellisten vaikutusten arvioimisesta haasteellista.”

Tutkijoiden mukaan tyypillisessä luonnon mikromuoveja kartoittavassa tutkimuksessa etsitään muovihiukkasia, joista pienimmät ovat sadasosamillimetrin kokoisia. Mikromuovien ympäristövaikutuksia tutkivissa tutkimuksissa puolestaan tutkitaan huomattavasti pienempiä, jopa millin kymmenestuhannesosan kokoisia hiukkasia.

Tämä on tutkijoiden mukaan omiaan synnyttämään suuria aukkoja ymmärrykseemme mikromuovien vaikutuksesta. Se antaa myös väärän kuvan mikromuovien määrästä luonnossa – todellisuudessa määrä on mitattuun nähden moninkertainen.

”Tällä hetkellä vertaamme omenoita päärynöihin kun vertailemme luonnon mikromuoveja laboratoriossa tutkittuihin”, Yorkin yliopiston professori Alistair Boxall toteaa.

Boxallin mukaan uusille, aiempien tutkimusten jättämiä aukkoja paikkaaville tutkimuksille on kiireinen tarve.

”Me uskomme, että nykyiset mikromuoveja koskevat säädökset keskittyvät toimiin, joilla on todellisuudessa rajallinen vaikutus ympäristöön. Samaan aikaan sivuutamme kaikkein saastuttavimmat aktiviteetit, kuten autojemme renkaista ympäristöön kulkeutuvat hiukkaset.”

Tutkimus julkaistaan Environmental Toxicology and Chemistry –tiedejulkaisussa. Lisää aiheesta tutkimustiedotteessa.