Paperikuvien oletettiin häviävän digikameroiden ja pilvipalveluiden aikakaudella, mutta perinteinen käyttöliittymä vaikuttaa silti olevan vielä voimissaan. Oikeita paperille tulostettuja kuvia on kätevä näyttää ja kierrättää isommassakin katsojajoukossa, eikä akun loppumisesta ole vaaraa.

Olen huomannut omakohtaisesti, että digimaailman kehittyvässä ympäristössä uusimmatkin kiintolevyt ja sd-muistikortit voivat olla muinaishistoriaa jo muutamassa vuodessa. Kuvien ja tietojen palauttaminen muinaiselta kiintolevyltä voi olla todellinen ongelma. Tietotekniikkalaitteet häviävät nurkista varsin nopeaan tahtiin kierrätykseen.

Paperille tulostetun tekstin ja valokuvan paras puoli on sen säilyvyys ja se, että niitä pystyy katsomaan ilman erillistä laitetta. Asiantuntijat ovat kehottaneet tulostamaan tärkeät kuvat varmuuden vuoksi myös paperille, sillä digitaalisten säilytysmuotojen eliniästä tai pilvipalveluiden pysyvyydestä ei ole mitään varmuutta. Moniko niin oikeasti tekee?

Kiinnostus käsin kosketeltaviin kuviin vaikuttaa lisääntyvän. Ainakin messuilla valokuvia paperille tulostavat kamerat ja lisälaitteet ovat yleisön mielenkiinnon kohtana. Valmistajatkin ovat kiinnostuksen huomioineet. Esimerkiksi kännykkään saa lisäpalikan, jolla se muuttuu Polaroid-kameraksi, ja se tulostaa valokuvan esikuvansa mukaisesti paperinpalalle.

Paperikuvan pitäisi nykytietojen mukaan kestää helposti useita vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vuosisatoja – riippuen tietysti valokuvapaperista ja käytetystä tulostusmenetelmästä. Ja onhan kuvien esittely paperisena aivan eri asia kuin tihruilu kännykän tai läppärin näytöltä.

Kädessä pidettävässä valokuvassa on sitä samaa todentuntua ja omistamisen riemua kuin tällä hetkellä musiikinkuuntelussa vallitsevassa vinyylihuumassa.

Ainakin minä tulostan parhaat kuvat talteen, jotka säilyvät sitten aivan varmasti sukupolvelta toiselle.