Eri ihmispopulaatioiden alkuperän sekä ihmisten muinaisten muuttoliikkeiden tutkiminen on alkanut kiinnostaa tiedeyhteisöä viime vuosina aiempaa enemmän.

Yksi olennaisimmista työvaiheista muuttoliikkeiden jäljittämisessä on niiden ajoittaminen.

Nykyiset, luiden iänmäärityksessä ja siihen liittyvässä dna-analyysissä laajalti käytetyt radiohiilimenetelmät voivat olla epätarkkoja sekä huonosti tutkimuskohteeseen soveltuvia.

Brittiläistutkijoiden johtama tieteilijäkollektiivi on nyt onnistunut kehittämään täysin uudenlaisen, perintöainekseen nojaavan analyyttisen ajoittamismenetelmän, kertoo EurekAlert-sivusto.

Tuore Time Population Structure -menetelmä (TPS) antaa samankaltaisia tutkimustuloksia kuin radiohiiliajoituskin, mutta se voi tarkentaa ja täydentää radiohiilitekniikan syytämiä tuloksia.

Parhaimmillaan se voi paikata radiohiilimenetelmää tilanteessa, jossa tietty tutkimuskohde ei pidä sisällään tarvittavaa määrää radiohiiltä luotettavaan iän määrittämiseen.

Tutkijaryhmä kaivoi inspiraatiota TPS:n luomiseen Geographic Population Structure -mallista (GPS), jolla voidaan maantieteellisesti seurata alueellisten mutaatioiden jälkiä dna:ssa.

”Joillain populaatioilla on enemmän muinaista perimäainesta kuin toisilla, mikä voi osaltaan olla hyödyllistä yksilöllisen alkuperän todentamisessa.”

TPS sen sijaan käyttää mutaatioita aikaennusteiden tuottamiseen, ja niiden kautta tutkijat pyrkivät määrittelemään muinaisen perimäaineksen ikää.

Uuden lähestymistavan kehittelijöiden mukaan TPS-menetelmällä voidaan laskelmoida eri aikakausilta peräisin olevia dna-seoksia tutkimuskohteen lopullisen iän arvioimiseksi.

”TPS on jo antanut vihiä siitä, että sen tarjoamat tutkimustulokset ovat todella samankaltaisia radiohiiliajoituksen antamien tulosten kanssa. Huomasimme, että näillä menetelmillä saatujen ikätuloksien keskimääräinen ero 45 000 vuotta vanhojen näytteiden kohdalla oli 800 vuotta”, kertoo tutkimuksessa mukana ollut brittiläisen Sheffieldin yliopiston tutkijatohtori Umberto Esposito.

”Geneettistä dataa tutkimalla saamme vihdoinkin vastauksia pitkään askarruttaneisiin kysymyksiin muuttoliikeistä sekä populaatioiden sekoittumisesta muinaisina aikoina. Tarkkojen ja luotettavien tulosten hankkimisen kannalta tärkeintä on tässä tapauksessa luurankojen iän määrittäminen”, Esposito jatkaa.

Uutuustekniikasta on hyötyä myös sukututkimuksessa sekä lääketieteessä, erityisesti epidemiologiassa eli tutkittaessa sairauksien esiintyvyyttä.

Sukututkimuksessa siksi, että ”[k]un sovellamme menetelmäämme nykyajan ihmisten perimään, olemme panneet merkille, että joillain populaatioilla on enemmän muinaista perimäainesta kuin toisilla, mikä voi osaltaan olla hyödyllistä yksilöllisen alkuperän todentamisessa”, selitti Esposito lehdistötiedotteessa.

Perinnöllisten sairauksien tutkimus on vahvasti liitoksissa syntyperään sekä väestön geenimuotojen eroavaisuuksiin liittyviin asioihin. TPS-menetelmän hyödyntäminen väestönosien geneettisen yhtenäisyyden analysoinnissa tuo paljon uusia ja tärkeitä työkaluja epidemiologien ulottuville.

Menetelmän takana toimiva tutkijaryhmä kokoaa parhaillaan laajempaa dna-datakokonaisuutta kasvattaakseen TPS:n maantieteellistä ja ajallista kattavuutta sekä parantaakseen sen tarkkuutta.