Yhdysvaltain sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA havaitsi kesällä 1997 SOSUS-järjestelmällään Etelä-Amerikan lounaisrannikon suunnalta kantautuneen voimakkaan matalataajuuksisen äänen.

Alun perin neuvostoliittolaisten sukellusveneiden havaitsemiseksi kehitetyn järjestelmän eri puolilla valtamerta sijaitsevat mittalaitteet havaitsivat äänen lähes samanaikaisesti. Salaperäinen ääni oli niin voimakas, että se kuultiin selkeästi vielä viiden tuhannen kilometrin päässä sen lähteestä.

Ilmiölle annettiin nimeksi ”Bloop”. Se oli voimakkain koskaan meren alla havaittu ääni. Bloop herätti maailmanlaajuista mielenkiintoa myös siksi, että kukaan ei osannut selittää äänen alkuperää. Jopa asiantuntijat olivat ymmällään.

Bloopin spektrogrammikuva.

Ilmiötä tutkinut ja sen nimennyt NOAA:n tutkija Christopher Fox kertoi New Scientistille vuonna 2002, että äänen spektrogramminen sormenjälki muistuttaa merieläimen synnyttämää ääntä.

Yhdysvaltain armeijan mukaan ääni ei syntynyt ihmisen tekemästä lähteestä, kuten sukellusveneestä tai pommista. Foxin mukaan se ei myöskään täyttänyt geologisen ilmiön, kuten merenalaisen maanjäristyksen tunnusmerkkejä.

Äänen voit kuunnella alla. Nauhoite on 16-kertaisesti nopeutettu:

Bloop oli kuitenkin aivan liian voimakas ollakseen edes suurimman tunnetun eläimen – sinivalaan synnyttämä. Foxin kommentit käynnistivät valtavan spekulaatioiden ja salaliittoteorioiden myllyn.

Monet pitivät sitä vahvistuksena tuntemattoman merihirviön ja jopa merenneitojen olemassaolosta. Jotkut uskoivat, että itse Cthulhu oli herännyt unestaan, sillä H.P Lovecraftin kuvitteellinen R’lyehin kaupunki sijaitsee äänen syntyalueella.

Bloop-äänen paikannetun lähteen ja H. P. Lovecraftin R’lyehin kadonneen kaupungin sijainnit kartalla.

Asiantuntijat pitivät kuitenkin valtavan merihirviön sijaan todennäköisempänä sitä, että äänen olisi synnyttänyt eläin, jolla on poikkeuksellisen voimakkaita ääniä tuottamaan pystyvät elimet.

Mysteeri ratkesi vasta vuonna 2008 NOAA:n asennettua hydrofoneja Eteläisen jäämeren pohjaan. Tutkijat huomasivat, että Etelämantereen mannerjäätikön lohkeamisesta aiheutuvat järistykset synnyttävät hyvin samanlaisen äänen kuin Bloop aikanaan.

NOAA:n raportti sai spekulaatiot pääosin loppumaan, mutta kuten jokaisen suuren mysteerin kohdalla, jäi tässäkin tapauksessa ilmaan leijailemaan pieni vaihtoehtoisen selityksen mahdollisuus.