VIELÄ parikymmentä vuotta sitten autojen pakokaasut sisälsivät runsaasti myrkyllisiä tai ainakin haitallisia kaasuja kuten häkää, hiilivetyjä ja typen oksideja. Autojen ja erityisesti polttomoottorien kehittyminen on ollut ripeää. Tänä päivänä noista pahoista kaasuista on uusissa autoissa jäljellä enää vaivainen prosentti. Myös autojen keskimääräinen kulutus ja sitä myöten hiilidioksidipäästöt ovat sitten seitsemänkymmentäluvun vähentyneet kolmanneksella.

Aivan kaikkia päästöjä ei valitettavasti edelleenkään hallita, mutta kehitys on silti ollut erinomaista ja jatkuu. Esimerkiksi hybridiauto, jossa yhtä aikaa hyödynnetään sekä sähkö- että polttomoottoria, vaikuttaa hyvin lupaavalta edistysaskeleelta.

Autoilun päästöongelmat saattavat lopullisesti ratketa vetyteknologialla. Vetyä on saatavissa loputtomasti. Sitä voidaan tuottaa esimerkiksi vettä sähkökemiallisesti hajottamalla, ja prosessi voi tapahtua täysin puhtaasti vaikkapa auringon säteilyn avulla.

Vety palaa sähköksi auton polttokennossa. Pakokaasu on puhdasta vesihöyryä, joka joutuu takaisin luontoon ja tiivistyy vedeksi. Auto liikkuu sähkömoottorinsa avulla, mutta vety toimii auton tarvitseman energian – tässä tapauksessa aurinkoenergian – kantajana.

Vedyn käyttö polttoaineena on kaunis ajatus, mutta sen laajamittainen tuotanto, varastointi ja jakelu ovat vielä kovin kaukana. Ennen kuin polttokennoautoon yleinen kulkuneuvo, on ratkaistava tukuittain vaikeita ongelmia. Läpimurtoa on lupa kuitenkin odottaa, sillä insinöörien sanavarastoon ei tunnetusti kuulu käsitettä ”mahdoton”.

On selvää, että mikään ei vielä kymmeniin vuosiin sivuuta nykyistä polttomoottoria auton voimanlähteenä. Pitkään on poltettava bensiiniä tai dieselöljyä ja tultava toimeen pakokaasujen kanssa. Onneksi tekniikka kehittyy edelleen ja päästöjä syntyy kaiken aikaa yhä vähemmän.

(Pääkirjoitus TM 9/2001, s. 7)