Internetissä on julkaistu digitaalisessa muodossa ensimmäistä kertaa massiivinen vuodelta 1587 peräisin oleva maailmankartta, kertoo National Geographic-lehti verkkosivuillaan.

Kartta ei ole ollut salainen aiemmin, mutta 430 vuoden ajan se on koostunut 60 erillisestä sivusta, jotka on ollut koottuna kirjan muotoon. Nyt tuo Urbano Monten kokoama kartta on kuitenkin koottu digitaalisesti sellaiseen muotoon, että se paljastaa, millaisena maailma on tuohon aikaan nähty.

Kartta on teknisesti yllättävän edistynyt ottaen huomioon sen tekoajan. Se esittää maapallon mielenkiintoisessa muodossa: kartta esittää maapallon niin, että sen keskipisteenä on pohjoisnapa, ja eri paikat näkyvät kehämäisesti sen ympärillä. Tällaista muotoa ei ole juuri käytetty ennen 1900-lukua.

Teknisesti ottaen kartta on oikeakeskipituinen tasoprojektio, missä kaikkien kartassa näkyvien pisteiden etäisyydet jostakin valitusta keski­pisteestä lukien ovat suoraan verrannolliset niiden todellisiin, maapallon iso­ympyröitä pitkin mitattuihin etäisyyksiin kyseisestä pisteestä. Jos keskipisteeksi valitaan pohjois- tai etelänapa, pituuspiirit näkyvät kartassa suorina viivoina ja leveyspiirit ympyröinä, joiden etäisyydet navasta ovat oikeassa suhteessa.

”Se on ainutlaatuinen monella tavalla”, sanoo National Geographic lehdessä Stanfordin yliopiston David Rumsey Map Centerin johtaja ja kuraattori G. Salim Mohammed. David Rumsey Map Center on vasta äskettäin lisännyt kartan kokoelmiinsa.

”Kukaan ei ole juurikaan tutkinut tätä, koska se on ollut piilotettuna vuosisatojen ajan.”

Kartassa on toki monia erikoisia piirteitä alkaen taruolentoja esittävistä piirustuksista. Siinä on myös monia epätarkkuuksia, mutta se kuvastaa sen ajan maantieteellistä tuntemusta.

Kartta esimerkiksi kuvaa Japania hieman erikoisella tavalla (alla).

Kuva: David Rumsey Map Collection

Erityisen ansiokkaasti kartta ei ole myöskään onnistunut Suomen kohdalla. Ruotsi ja Norja löytyvät kyllä, nutta kartalla Suomesta löytyy vain Lappi, ja koko Etelä-Suomi on kadonnut pieneksi turautukseksi. Suomenlahti on sentään löytynyt.

Kokonaisuutena kartta kuitenkin kuvaa maailmaa melko hyvin. Urbano Monte on käyttänyt karttaa kootessaan maineikkaiden kartantekijöiden kuten Gerhardus Mercatorin ja Abraham Orteliuksen tutkimuksia,

Karttakeräilijä David Rumsey sanoo, että Monte on yrittänyt kartallaan kuvata maapallon pyöreyttä. Karttaprojektio liioittelee rajusti Etelämantereen kokoa, mutta se oli kartantekijöiden keskuudessa yleinen harhaluulo siihen aikaan.

”Useimmat kartografit ajattelivat, että sen täytyi olla masiivinen vastavoima pohjoisen isoille maamassoille.”

Lue Tekniikan Maailman laaja artkkeli viime keväältä vanhoista kartoista!

Yksittäiset sivut ja komposiittikartta on nyt julkaistu verkossa. Lisäksi verkosta löytyy alla oleva video, jolla kartta on yhdistetty Google Earthin kanssa.