Markkinoilla on laaja skaala isoja moottoripyöriä, muun muassa virtaviivaisia raasereita ja perusilmeisiä katupyöriä. Niistä on jalostettu kattava kimara erilaisia ”tourinkisportteja” sekä nimenomaan matkantekoon mitoitettuja ja varusteltuja vaihtoehtoja. Tarjontaa siis on.

Aprilia Futura 1000 RST BMW K 1200 GT Honda CB 1300 Suzuki SV 1000 S Yamaha FJR 1300

Vertailuryhmään haluttiin mahdollisimman erilaista, ja silti samankaltaista kalustoa. Lopulta lähtöpaikalla oli viisi, toisistaan ulkoisesti hyvinkin poikkeavaa isoa moottoripyörää.

Varustelultaan täysmittaisten BMW K 1200 GT- ja Yamaha FJR 1300 -matkapyörien lisäksi vertailuun otettiin luonteeltaan enemmän urheilullinen, kokokatteella ja sivulaukuin varustettu Aprilia Futura 1000 RST sekä pelkistetyn sporttinen Suzuki SV 1000 S ja sanalla sanoen perusilmeinen Honda CB 1300.

Joukon kallein on 27 450 euron hintainen BMW. Se on myös varustelultaan kattavin. Vakiovarusteena on sivulaukkujen ohella ABS/Integral-jarrut sekä lämpökahvat ja -istuin. Aprilian ja Yamahan sävysävyyn väritetyt ja muotoihin istutetut sivulaukut sitä vastoin ovat maksullisia lisävarusteita. BMW:hen verrattuna edullinen hankintahinta nousee näin varustelun myötä yleensä jo ostovaiheessa.

Aprilian laukkuparin hinta on 745 euroa, joten kuvissa olevan ajokin kokonaishinta on 19 145 euroa. Yamaha FJR 1300:ssa on vakiona ABS-jarrut, mutta sivulaukkusetti kiinnikkeineen maksaa 1 190 euroa, lämpökahvat 393 euroa ja katteen alareunan ilmanohjaimet/jalkasuojat 213 euroa. Näin vertailussa olleen Yamaha FJR 1300:n hinnaksi muodostuu 23 386 euroa.

Honda CB 1300:n ja Suzuki SV 1000 S:n hinnat ovat ”matkalaukkupyöriä” tuntuvasti edullisemmat. Honda maksaa 15 900 ja Suzuki 15 300 euroa. Näissä varustelu hoituu tarvikeosin. Laukkujen ja lisävarusteiden hinta sekä taso riippuvat omistajan mieltymyksistä ja maksuvalmiudesta.

Liikkeelle lähtö on kaikilla vaivatonta. Jokaisen moottorissa on voimaa ja vääntöä joutokäynniltä lähtien. Samoin kytkimet toimivat pehmeästi ja ilman takertelua.

Yllätys ei liene sekään, että kaupungilla kurvailee ja puikkelehtii mieluiten Hondalla. Sen peruspyörämäinen olemus, ketterä ohjaus ja mukavan pehmeän oloinen jouston perusasetus sopivat taajaman sokkeloihin ja ahtaisiin käänteisiin kuin hanska käteen. Toki elopainoltaan noin 250-kiloinen ajokki on etenkin täydellä tankilla hieman yläpainoinen mutta silti helposti hallittava. Jos matala ja suora ohjaustanko olisi vaikkapa reilut viitisen senttiä leveämpi, kohenisi käsiteltävyys vielä nykyisestään.

Moottoritierampilla kiihdytyksessä ei kulu kuin hetki ja jokaisen vertailupyörän nopeusnäytölle ilmestyy suurin sallittu moottoritienopeus. Vertailun vaikeimpia rasteja oli paremmuuden arvottaminen mutkaisella maantiellä, kaikki viisi kun ovat hyvinkin kotonaan nimenomaan mutkateillä – jokainen omalla tavalla. Kun tähän lisätään kuljettajien henkilökohtaiset mieltymykset ajotyylin ja -tavan osalta, on päätösten tekeminen vaikeaa. Se on kuitenkin selvää, että mutkaisella asfaltilla ajokäytöksen ohella moottorin sitkeys ja vaihteiston toiminta nousevat pääosiin.

Valinta riippuu paljolti vastaajan henkilökohtaisista mieltymyksistä – kokonaisuutena vertailuryhmä edustaa kattavaa läpileikkausta markkinoilla olevista matka- ja arkiajoon sopivista moottoripyörätyypeistä.

(Tiivistelmä Alan Bridgerin ja Kari Toivosen artikkelista TM 15/03, s. 124-131)