Kilpajuoksu maksiskootterien herruudesta käy kuumana. Markkinoille pukkaa yhä suuremmilla moottoreilla varustettuja nojatuoleja. Mutta mitä tekee MBK! Se tavoittelee keskikastin nostalgiaa uhkuvalla luomuksellaan cityihmistä, jolle rauhalliset maantielegitkään eivät ole vieraita.

Ranskalaisella MBK:lla on takanaan pitkä historia moottoripyörien ja mopojen valmistajana. Kaksipyöräisistä kiinnostuneille nimet Motobecane ja Mobylette ovat varmasti tuttuja. Itse asiassa tehdas perustettiin jo vuonna 1923, ja se oli vuosia Ranskan suurin moottoripyörien valmistaja.

Kilibre on nykyskoottereita – maksi sellaisia – katsomaan tottuneen silmissä aika erikoisen näköinen laite. Se on kuin ”Pappa-Tunturi” uusissa vaatteissa. Kookkaat pyörät ja hoikka olemus ovat silmiinpistäviä.

Pysty ajoasento on ensin hieman hämäävä, mutta pitkilläkään taipaleilla se ei ole väsyttävä. Satula on hyvän tuntuinen, lievästi porrastettu, mutta selkänojaksi tuosta portaasta ei ole. Matkustaja istuu leveällä istuimellaan kuljettajaa kymmenisen senttiä korkeammalla ja tarkkailee edessä avautuvaa maisemaa lähes esteettä. Tukena on tunnolliset jalkatapit ja tartuntakahvat.

Parhaimmillaan Kilibre tuntui oleva taajamien ”stop and go” -liikenteessä. Se on varsin vaivaton ja kevyt ajettava, mitään hälyttävää matkanteossa ei ilmennyt. Kilibren mukavin matkanopeus maantiellä tuntui olevan siinä satasen paikkeilla, vaikka suurin mitattu nopeus oli 125 km/h. Lähes ainoa huomionarvoinen seikka on istuinkorkeus, 82 senttiä, joka asettaa rajat kuljettajalle. Lyhyillä henkilöillä voi olla vaikeuksia saada jalat tukevasti maahan jatkuvissa pysähdyksissä.

(Tiivistelmä Kari Toivosen artikkelista TM 9/03, s. 42-43)