Eräs automaailman pitkäikäisimmistä korimalleista on Mercedeksen G-sarja. Vuodesta 1979 lähtien valmistetun tosimaasturin suoraviivaista muotoilua voinee kutsua ajattomaksi. Kaikissa muissa suhteissa uudistumista on vuosien varrella tapahtunut aimo annoksin. Viimeisimmästä versiosta löytyy yrityksen dieselosaston ylpeys, nelilitrainen V8-tuplaturbo.

Viime syksynä G:n ominaisuuksia jälleen hieman hiottiin, mutta viimeisen merkittävän uudistuksensa se koki syksyllä 2000. Tällöin koko sisustus muutettiin, varustusta kasvatettiin ja moottorivalikoimaa laajennettiin. Nykyään moottoritilaan voi valita joko V6- tai V8-bensiinimoottorit (3,2 ja 5,0 litraa) sekä viisi- tai kahdeksansylinterisen dieselin (2,7 ja 4,0 litraa). Nopeisiin lähtöihin tarjotaan G 55 AMG -versiota, jonka 260 kilowattia nostavat nopeuden sataseen 7,4 sekunnissa. Hännänhuippuna löytyy jatketulla akselivälillä varustettu ”sheikkiversio”.

G-sarjalaiset valmistetaan yhä Itävallan Grazissa, ja synnystään lähtien sen johtoajatuksena on ollut palvella todellisena maastoautona. Ei minään puistomallina, vaan sellaisena erillisellä rungolla ja jäykin akselein varustettuna työkaluna, joka oikeasti kykenee etenemään myös pelkässä tieurassa, vesihaudassa, jyrkissä nousuissa ja laskuissa. Viimeisten uudistusten tiimellyksessä tuo kyky ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin, mutta erityisesti sisätilojen varustus ja viimeistely johtavat ajatukset aivan muualle kuin liejuiseen metsään. Tunnelma on kieltämättä aika ristiriitainen ja itse tehdyn oloinen, kun kori näyttää armeijan ylijäämävarastosta napatulta, mutta sisustus on lainattu S-sarjasta.

Myös tekniikkaosasto on vieraillut naapurien varastohyllyssä. Siitä parhaana esimerkkinä on S- ja ML-sarjoissa jo koeteltu V8-diesel. Kaksine säätyväsiipisine ahtimineen se on arvoiltaan täsmälleen sama kuin edellä mainituissa malleissa. Moottorin jatkeena on viisivaihteinen automaatti, johon kuuluu myös käsivalintamahdollisuus.

Neliveto on jatkuva ja siihen kuuluu muista neliveto-Mersuista tuttu 4ETS:ksi nimetty järjestelmä, joka viime kädessä yksittäisen pyörän jarruja käyttämällä ja moottorin momenttia säätämällä pyrkii tehostamaan etenemistä. Myös ajonvakautusjärjestelmä ESP on vakiona. Perustana toimii varsin klassinen neliveto, jossa voima jaetaan normaalilla keskitasauspyörästöllä etu- ja takapäähän vieville nivelakseleille. Lisäksi käytössä on maastovälitys, joka kytketään sivistyneesti sähkökytkimellä. Varsinaiseksi etenijäksi G-Mersun kuitenkin tekevät kaikista, siis yhteensä kolmesta tasauspyörästöstä löytyvät lukitukset.

Mercedeksen G-malli jakaa mielipiteet – jopa yhden ihmisen sisällä. Se on kummallinen yhdistelmä nostalgiaa ja uusinta uutta. Hintaakin sillä on niin paljon, että tarpeiden pitää olla ainutlaatuisia. Joka tapauksessa G:ssä on ainekset paljoon, mutta totutusta aika lailla poikkeavalla tavalla.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 5/03, s. 66-67)