Edellisestä SLK:sta tuli kahdeksassa vuodessa yksi kaikkien aikojen suosituimmista urheiluautoista. Siinä ajassa se myös nopeasti saavutti etenkin naisautoilijoiden suosion. Uudessa asussaan SLK muistuttaa aikaisempaa enemmän isoveljeään SL:ää ja puhuttelee siksi isoja pikkupoikia aikaisempaa tulisemmin. Varsinkin kun moottoripalettiin nyt sisältyy riittävästi ruutia.

Yli 300 000 ostajaa kahdeksassa vuodessa ei voi olla täysin väärässä. Mercedes-Benzin pieni kaksipaikkainen urheiluauto SLK on houkuttelevilla ominaisuuksillaan ottanut paikkansa maailman kaikkien aikojen suosituimpien urheiluautojen ylväässä seurassa.

Vuonna 1996 esitelty ensimmäinen versio tarjosi koko joukon sellaisia ominaisuuksia, joita puolivarakkaiden ostajien ulottuvilla ei aikaisemmin ollut nähty. Houkuttimiin kuului pienestä koostaan huolimatta käytännön teholtaan pirteä kompressorimoottori, talviajoonkin houkutteleva, siististi takaluukkuun laskostuva peltinen kattorakennelma, Mersun turvallisuusominaisuudet ja tietenkin tähti keulalla.

Ajamamme versio eli SLK 350 Automaatti maksaa 73 600 euroa, ja sen muutamat tehdasasennetut lisävarusteet varmaan hilaisivat hinnan lähemmäksi kahdeksaakymmentä tuhatta. Melkein yhtä lapselliseen kyytiin pääsee parikymmentä tuhatta halvemmalla, kun tyytyy kompressorisyötettyyn nelisylinteriseen SLK 200:een. Jos taas haluaa hieman esiin laumasta – joka jäänee noin kahdeksaankymmeneen yksilöön vuositasolla – voi valita yli sata tonnia maksavan AMG 55 -version. Lopputulos on kansan silmissä lähes yhtä tehokas kuin SLR McLaren!

Kun Mercedes-Benzin kaltainen autotehdas esittelee aivan uuden moottorin, se tietenkin valitsee sille näyttävät raamit. Uusi SLK oli siksi erinomainen kehys, johon sijoittaa tehtaan moottoriperheen nuorimman, 3 498-kuutioisen V6:n. Auton konepeiton alla moottorista ei tosin näy mitään muuta kuin pienen yksiön kokoinen kauniisti muotoiltu suoja. Sen alla on kuitenkin runsaasti uutta tekniikkaa ja kiitettävät teholukemat: 200 kW (272 hv)/6 000 r/min ja 350 Nm/2 400–5 000 r/min. Jälkimmäinen eli vääntömomenttiarvo on loppujen lopuksi paljon tärkeämpi kuin enemmän markkinointihenkinen huipputehoarvo. Koska vääntömomentti on maksimissaan läpi koko normaalin käyntinopeusalueen, se merkitsee rentoa liikkumista myös käsivalintaisella vaihteistolla.

Kulutuskin on saatu kohtuulliseksi varsinkin 7G-TRONIC-automaattivaihteiston kanssa. Yhdistetty keskikulutus on 10,1 l/100 km. Saksalaisella moottoritiellä kulutuslukemiin tulee indeksikorotus.

SLK:ssa on uudelleen suunniteltu 6-nopeuksinen käsivalintainen vaihteisto ja kuumimpana uutuutena jo mainittu seitsenvaihteinen 7G-TRONIC-automaattivaihteisto, joka on AMG 55 -versiossa vakiona ja 350:ssä valinnaisvarusteena.

Uutta automaattivaihteistoa ei suunniteltu kiihtyvyyden parantamiseksi, vaikka siinäkin suhteessa saksalainen insinööri näyttää olevan nopeampi kuin tavallinen ihminen. Suurin hyöty automaattivaihteistosta on kuulemamme mukaan kulutuspuolella. 350-mallissa ero kiihtyvyydessä nollasta sataan on vain yksi kymmenesosa sekunti automaattivaihteiston eduksi, mutta kulutuspuolella eroa on puoli litraa sadalla.

Mersu on – eräästä lähinaapuristaan poiketen – päättänyt, ettei ajaja voi edes halutessaan kytkeä auton ajonvakautusjärjestelmää pois päältä. On siis turha haaveilla kumin käryttämisestä asfalttiin tai näyttävistä sivuluisuista. Se voi olla aivan järkevä ratkaisu, sillä ansiot ja ajotaito eivät aina ole samassa kropassa samaa luokkaa. SLK on silti ajonvakaus-, jarru- ja muista järjestelmistään huolimatta todella hauska ajettava.

Kaikista muista avoautoista poiketen uudella SLK:lla voi ajaa katto alhaalla hieman viileämmälläkin säällä. Kun siis katukahvilat taas Suomessakin avautuvat ja kansa istuu maitokahvinsa sekä toppapusakkansa lämmittämänä urhoollisesti kymmenasteisessa kevätsäässä, voi SLK:lla liukua ohi palelematta.

Mukavuuden mahdollistaa nerokas oivallus: istuinten selkänojiin on rakennettu sisään ”Airscarf” lämmityselementteineen, niskatukiin piilotettuine ritilöineen ja napin painalluksella ajajan ja vieressä istujan niskaa hyväilevine ihanine lämminilmavirtauksineen. Kun tähän lisätään tehokkaasti jalkatilaan ja kojelaudan suuttimista käsille ja rintaan tuleva lämmitysilma, ei avoautoilua estä mikään muu kuin kaatosade.

RADIOSSA kysyttiin kerran: ”Miten tästä pääsee Monte Carloon?” Vastaus kuului lakonisena: ”Teet vain ahkerasti työtä, säästät rahasi ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sinulla ehkä on varaa muuttaa Monte Carloon.” Sama koskee SLK:n tapaisia autoja, mutta päinvastoin kuin Monte Carlo, ne muuttuvat onneksi käytettyinä halvemmiksi.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 8/04, s. 54-57)