Viisikymmentäluvulla formulavarikoilla oli kilpureiden lisäksi ällisteltävänä myös Mercedes-Benzin hopeanuolen kuljetusauto, joka näytti kuin Aku Ankasta lainatulta. Silti se veti puoleensa yhtä paljon yleisöä kuin itse Silver Arrow F1.

Transporterin taru alkoi vuonna 1952, kun Mercedes-Benz teki päätöksen palata Grand Prix -kisoihin. Kilpa-autoista ymmärtäneet hoitivat oman leiviskänsä ja tekivät koodinimellä W 196 tunnetusta kisapirssistä voittaja-auton Fangiolle. Mersun kilpailupuolen pomomiehet halusivat kuitenkin tehdä Silver Arrow’lle myös asiallisen kuljetus- ja huoltoauton, jolla kilpuri voitaisiin siirtää radalta toiselle nopeasti ja näyttävästi.

Kuljetusauton suunnittelutehtävä annettiin työnjohtaja Hägelelle, ja ainoaksi evästykseksi hän sai kehotuksen ”tehdä siitä hyvä”. Insinööri Henningen ehdotuksesta auton X-muotoinen putkirunko otettiin kustannusten säästämiseksi Mersun 300 S -mallista. Polttoaineen suorasuihkutuksella varustettu kolmilitrainen moottori ja nelinopeuksinen synkronoitu manuaalivaihteisto lainattiin 300 SL:stä.

Koska kuljettimen tuli olla nopea, tehtiin siitä ilmanvastuksen vähentämiseksi hyvin matala Turhien ilmanpyörteiden välttämiseksi ohjaamon takaseinä muodostaa lipan lavalla olevan kilpurin nokan yläpuolelle. Kaikkein erikoisin yksityiskohta Transporterissa on kuitenkin erittäin pitkä etuakselin ylitys. Itse asiassa koko ohjaamo on sijoitettu etupyörien eteen.

Transporter valmistui vuoden 1954 kesällä. Kun Mercedes-Benz päätti vetäytyä kilparadoilta vuoden 1955 syksyllä, laivattiin Transporter Yhdysvaltoihin näyttelykierrokselle. Takaisin Eurooppaan kuljetusauto palasi vuoden 1957 lopulla. Transporter joutui sekalaisiin töihin kymmeneksi vuodeksi, kunnes se lopulta romutettiin. Vuonna 1993 Mercedeksen museo antoi vanhoihin autoihin erikoistuneelle pajalle tehtäväksi valmistaa replika. Se valmistuikin seitsemän vuotta ja noin 6 000 miestyötuntia myöhemmin.

(Tiivistelmä Jukka Sihvosen artikkelista TM 5/02, s-16-17)