Miksi osa ihmisistä haluaa retroilla ja kuunnella musiikkia vinyyliltä tai jopa c-kasetilta, vaikka virheettömän digitaalisen musiikin saa helpommin suoratoistopalvelusta?

Onko täydellinen digitaalisuus ja musiikin kuuntelun helppous johtanut jo turhautumiseen ja kaipaukseen puuhastella äänentoistolaitteiden ja äänitteiden kanssa?

Näin on ilmeisesti tapahtunut. Vanhemmalle musiikin harrastajalle kyseessä on luultavasti toive paluusta nuoruuteen. Omiin levyihin tai niiden musiikkikappaleisiin liittyy usein joku mieleen painunut muisto.

Unohtaa ei voi myöskään levykansien usein jopa psykedeelistä taidetta – kuvia, jotka ovat monella syöpyneet mielensyövereihin.

Nykynuorisolle vanhat analogiset tallenteet ja historialliset audiolaitteet tarjoavat jotain käsin kosketeltavaa ja todellista. Musiikkia on mahdollista omistaa ja kerätä hyllyihin metritavarana. Suoratoistopalvelun bitit eivät näy eivätkä tuoksu millekään.

Luulenpa, että puuhastelu äänilevyn ja levysoittimen kanssa lähentelee itämaista seremoniaa, jossa on tarkkaan määritelty koreografia kruunattuna nostalgialla.

Soittimen käyttäjä on audiomestari, jonka taidoilla on tärkeä rooli onnistuneen musiikkielämyksen saavuttamisessa.

Läsnä olevilla kuuntelijoillakin on oma, suuri merkityksensä. Mestari ottaa levyn kansien välistä ja asettaa sen tarkasti levylautasen keskitappiin. Pitkän ja huolellisen puhdistusriitin jälkeen levy on vihdoin valmis pyöritykseen ja seremonian loppuhuipennukseen – neulan laskemiseen uraan. Oikea mestari tekee sen vakaalla kädellä ja kauniisti suoraan uraan. Ja elämys alkaa!

Laitefriikille vanhat vinyylipyörittäjät tarjoavat myös sopivasti askartelua ja säätämistä äänirasioiden ja äänivarsien kanssa.

Erilaisia neulamuotoja ja vastapainoja voi kokeilla ja kuunnella niiden vaikutuksia äänenlaatuun. Kilpailuhenkiset harrastajat pääsevät lisäksi vertailemaan ja väittelemään levysoittimiensa laakerointien ja suoravetokoneistojen vaikutuksista ja paremmuuksista.

Täydellinen digitaalinen äänenlaatu ei siis kelpaa jokaiselle, koska siihen ei saa omaa henkilökohtaista sormenjälkeä.

Retroilu äänilevyjen ja c-kasettien kanssa tuo varmasti osalle musiikin harrastajista turvallisen ja tutun riitin sekä ”tervettä” vastapainoa nykyelämäämme, mikä täyttyy niin monella tavalla digistä.