Hiukkaskiihdyttimillä pyritään vastaamaan kysymyksiin aineen rakenteesta ja universumin synnystä. Suurimmalle osalle tavallisista tallaajista hiukkasfysiikka on käsitteenä täysin abstrakti, sillä sen käsittäminen vaatii äärimmäisen syvällistä fysiikan ja matematiikan ymmärrystä.

Hiukkasfysiikka on kuitenkin tehnyt läpimurron myös populaarikulttuuriin viimeaikaisten löytöjen, kuten Higgsin hiukkasen myötä. Esimerkiksi The Flash -sarjassa hiukkaskiihdyttimen räjähdys antaa kuvitteellisen Central Cityn asukkaille yliluonnollisia voimia.

Mutta mitä todella tapahtuisi, jos joku altistaisi itsensä hiukkaskiihdyttimessä kulkevalle protonisäteelle? Yliluonnolliset voimat voitaneen ainakin sulkea pois mahdollisuuksien listalta.

Edes johtavilla hiukkasfysiikan tutkijoilla ei ole tähän kysymykseen tyhjentävää vastausta, kuten Sixty Symbolsin alta löytyvältä Youtube-videolta selviää.

”Se on hyvä kysymys. Minun vastaukseni on, että en tiedä. Todennäköisesti se olisi kyseiselle henkilölle erittäin haitallista”, Professori Michael Merrifield toteaa.

Olemassa on kuitenkin yksi ennakkotapaus.

13. heinäkuuta vuonna 1978 neuvostoliittolainen tiedemies Anatoli Bugorski tarkasti viallista laitteistoa Neuvostoliiton suurimmassa hiukkaskiihdyttimessä, U-70 synkrotronissa.

Hiukkaskiihdyttimen turvallisuusmekanismit kuitenkin pettivät, ja lähes valonnopeudella kulkeva protonisäde lävisti epäonnisen tiedemiehen pään. Bugorskin uskotaan saaneen jopa 76 miljardin elektronivoltin tällin, Quartz-sivusto kertoo. Säde osui Bugorskin takaraivoon ja tuli ulos nenän kohdalta. Läpäistessään miehen pään säde poltti kaiken tieltään.

Punainen viiva osoittaa, miten protonisuihku lävisti Bugorskin pään. (Kuva: Futurism.com)

Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Bugorski kertoi Wired-lehden haastattelussa nähneensä intensiivisen valonvälähdyksen onnettomuuden yhteydessä. Hänen kerrotaan kuvailleen valonvälähdystä tuhat kertaa aurinkoa kirkkaammaksi. Myös Apollo-lennon astronautit raportoivat nähneensä valonvälähdyksiä altistuessaan kosmiselle säteilylle avaruudessa.

Neuvostoliittolaiseen tyyliin onnettomuus painettiin villaisella, ja Bugorski kertoi kokemuksestaan ensimmäistä kertaa vasta kymmenen vuotta myöhemmin.

Bugorskin mukaan törmäys ei kuitenkaan aiheuttanut minkäänlaista kipua. Toinen puoli kasvoistaan turvonneena mies kiidätettiin nopeasti sairaalaan. Valtavalle määrälle ionisoivaa säteilyä altistuneen Bugorskin elinajanodote oli heikko ja lääkärit olivat paikalla lähinnä seuraamassa miehen lähes vääjäämätöntä kuolemaa.

Valtavalle määrälle säteilyä (3 000 grayta) altistuneen tiedemiehen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuolla saman tien, mutta kaikkien odotusten vastaisesti hän on vielä tänä päivänä edelleen elossa.

Bugorskin onneksi säteily kohdistui hyvin pienelle alueelle miehen kehossa, eikä se näin vaikuttanut merkittävästi säteilylle erityisen alttiisiin kudoksiin, kuten luuytimen kantasoluihin tai ruoansulatusjärjestelmään.

Puolet hänen kasvoistaan halvaantui hermoratojen tuhouduttua ja hänen toinen korvansa on kuuroutunut täysin. Kuulevaa korvaa vaivaa tinnitus. Mies kärsii myös vakavista epilepsiakohtauksista, jotka johtuvat todennäköisesti hiukkassuihkun aiheuttamasta aivokudoksen rappeutumisesta. Bugorskilla ei kuitenkaan ole koskaan diagnosoitu syöpää.

Onnettomuus ei vaikuttanut Bugorskin aivotoimintaan tai älykkyyteen. Toivuttuaan onnettomuudesta hän suoritti tohtorintutkintonsa ja jatkoi työskentelyä tiedemiehenä. Merkillistä kyllä, Quartzin mukaan Bugorskin kasvojen halvaantunut puoli ei näytä ikääntyneen alkuunkaan.

Nyt 74-vuotias Bugorski on naimisissa oleva yhden lapsen isä.