Miten saisi lapset pelaamaan vähemmän videopelejä ja tekemään jotain muuta? Lähtemään vaikka ulkoilemaan? Maailman suurimpiin lukeutuva pelien kustantaja kiinalainen Tencent rajoittaa lasten pelaamista tuotteissaan, kertoo BBC.

Tencent omistaa suurimman osan esimerkiksi Suomen suurimmasta peliyrityksestä Supercellistä. Järjestelmänsä avulla Tencent pystyy rajoittamaan tuotteissaan alle 12-vuotiaiden peliajan tuntiin päivässä. Vanhemmille lapsille se sallii kaksi tuntia peliaikaa.

Ei kannata innostua liian aikaisin tästä ratkaisusta peliaikahaasteeseen. Systeemi kuulostaa hyvältä, mutta sillä on kääntöpuolensa. Kaikki perustuu sille, että pelaajan henkilötiedot tarkistetaan Kiinan poliisin tietokannasta. Siksipä järjestelmä on mahdollinen vain Kiinassa, onneksi.

Kuinka moni haluaisi henkilötietojaan kiinalaiseen rekisteriin? Tencentillä on kohta myös pelaajien kasvot rekisterissään. Honour of Kings -pelissä kokeillaan pelaajan tunnistamista kasvojen perusteella.

Tunnin ja kahden tunnin peliajat ovat käytössä meidänkin perheessämme, käytännössä. Pyrkimys on ollut se, että joka päivä ei tarvitsisi pelata. Tästä keskustellaan kuitenkin jatkuvasti. Pienellä otannalla (kolme lasta) olen huomannut ison eron mielialoihin tunnin videopelaamisen ja ulkoliikunnan välillä. Kotona on paljon rauhallisempaa, kun lapset ovat päässeet liikkumaan ja ovat fyysisesti saaneet purkaa energiaansa. Pieni väsymys auttaa iltatoimisssa ja nukkumisasentoon siirtymisessä.

Mistä johtuu jatkuva vääntö peliajoista lasten kanssa? Miksi peliä on vaikea lopettaa? Jotain totuuden siementä on siinä, kun alkukesästä Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi videopeliriippuvuuden ICD-tautiluokitukseen. Täten terveysjärjestö luokitteli liiallisen pelaamisen mielenterveyden ongelmaksi ja videopelit riippuvuutta aiheuttavaksi.

Vaikka kenenkään nimeäminen pelimaanikoksi tuskin on oikeutettua tai edes mahdollista, tietyt piirteet yhdistävät liiallisen pelaamiseen ja addiktiot. WHO:n luokitus pistää ajattelemaan pelaamista uudesta vinkkelistä ja nostaa kysymyksen: ehkäpä videopelaaminen voi koitua ongelmaksi asti, jos pelaajalla ei ole muuta elämää ja pelit täyttävät suurimman osan valveillaoloajasta.

Vaikka peliajat saattavat joskus lipsua, en kuitenkaan olisi hirveän huolissani. Jatkan edelleen arkipäivän vääntämistä peliajoista. Huolestun vasta sitten, jos peli alkaa vaatia tietojen luovuttamista tai kasvojen tunnistamista peliajan rajoittamiseksi. Ylikansallisen yrityksen sekaantuminen perheen ajanhallintaan tuntuu isommalta uhalta kuin pelien aiheuttamat mentaaliset lieveilmiöt.

Kiinnostus peleihin hiipuu luultavasti vähitellen. Kasvokuvat ja henkilötiedot vierailla verkkopalvelimilla pysyvät varmasti reilusti pidempään, ehkä pysyvästi. Tämä voi aiheuttaa tulevaisuudessa mitä ihmeellisimpiä hankalia tilanteita hyväuskoiselle pelaajalle.

Pelaan itsekin mielelläni ja se on mukavaa ajanvietettä lasten kanssa, kunnes toisin todetaan.