Brittitieteilijät ovat mahdollisesti onnistuneet ratkaisemaan viiden vuosikymmenen ikäisen Gaia-nimellä tunnetun ekologisen hypoteesin arvoituksen.

Brittiläisen Exeterinyyliopiston tutkijoiden johtama tieteilijäryhmä kertoi saavutuksistaan Trends in Ecology and Evolution -tiedejulkaisussa maanantaina.

Tutkimustuloksista uutisoi EurekAlert-sivusto.

Tiedepiireissä on kiistelty jo pitkään siitä, miksi maapallon suomat elämän edellytykset ovat pysyneet sen verran vakaassa tilassa, että planeettamme evoluutio on kyennyt kulkemaan eteenpäin miljardien vuosien ajan.

Englantilaisen biologin James Lovelockin 1970-luvulla kehittämä, kysymykseen vastaava Gaia-teoria on esittänyt, että epäorgaanisten prosessien kanssa vuorovaikutuksessa olevat elävät organismit pitävät planeetan sellaisessa tilassa, jossa elämä kykenee jatkamaan olemassaoloaan kaikista uhista, kuten tulivuorista tai meteoriiteista huolimatta.

Pähkinä siitä, miten Gaia-hypoteesin esittämän vakaan tilan ylläpitäminen käytännössä toimii, on askarruttanut ja ajanut asiantuntijoita erilleen vuosikymmenten ajan.

Nyt tutkijat ovat kaivaneet esiin hyvin lupaavan ratkaisuehdotelman pulmalle.

Brittitieteilijöiden mukaan on mahdollista, että vakaus on peräisin ”peräkkäisestä valinnasta”.

Termi pitää sisällään tilanteet, jossa elämä horjuttaa lyhytikäisyyteen taipuvaa ympäristöä ja jonka seurauksena tulee lisää muutoksia, kunnes vakaa tilanne vakiintuu ja kykenee pysyttelemään vakaana.

Kun kyseinen tapahtumasarja toteutuu, ympäristöjärjestelmällä on enemmän aikaa hankkia lisäkykyjä, joiden avulla se pystyy tasapainottamaan tilannetta ja ylläpitämään vakautta (prosessi tunnetaan nimellä ”selection by survival alone”, eloonjäämiseen perustuva valinta).

”Nyt kykenemme selittämään, miten maapallo on kasannut tasapainottavia mekanismeja 3,5 miljardin elämän vuoden aikana. Suurin ongelma alkuperäisessä Gaiassa oli se, että luonnonvalintaan perustuva evoluutio ei kyennyt selittämään sitä, miten koko planeetta onnistui saamaan tasapainottavia ominaisuuksia eri geologisina aikakausina. Sen sijaan me osoitimme, että ainakin kaksi yksinkertaisempaa mekanismia työskentelee keskenään, jotta planeetallamme olisi elämää omatoimisesti tasapainottavia ominaisuuksia”, sanoi tutkimuksessa mukana ollut, brittiläisen University of Exeter -yliopiston professori Tim Lenton lehdistötiedotteessa.

”Löydöksemme voivat auttaa selittämään sen, miten edes pääsimme tähän asti pohdiskelemaan tätä kysymystä”, Lenton jatkoi.

”Sen lisäksi, että nämä tutkimustulokset auttavat arvioimaan maan ulkopuolisen monimutkaisen elämän todennäköisyyttä, voi tunnistetuista mekanismeista olla hyötyä sen ymmärtämisessä, miten maapallo reagoi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tai joukkosukupuuton kaltaisiin vaikutteisiin”, totesi tutkimuksessa mukana ollut Southamptonin yliopiston tohtori James Dyke lehdistötiedotteessa.