Kansainvälinen ryhmä astronomeja on havainnut ”hämmästyttävän” määrän massiivisia tähtiä naapurigalaksissamme Suuressa Magellanin pilvessä, kertoo Oxfordin yliopisto tiedotteessaan.

Galaksissa sijaitseva halkaisijaltaan tuhannen valovuoden pituinen Tarantellasumu tuottaa poikkeuksellisen määrän massiivisia tähtiä.

Tutkijat laskivat kaikkiaan 247:n Tarantellasumussa sijaitsevan tähden massan ja huomasivat, että tähtisumu sisältää 32 prosenttia tavallista enemmän suuria, massaltaan yli 30 Auringon kokoisia tähtiä.

Galaksinaapurustomme tähtien massajakauma on usein melko vakio. Noin viidentoista Auringon massaisia tähtiä on paljon, mutta suuremmat tähdet ovat harvinaisempia ja tähtien määrä vähenee eksponentiaalisesti, mitä suurempiin massoihin mennään.

”Emme olleet vain yllättyneitä massiivisten tähtien suuresta määrästä, vaan myös siitä, että niiden alkuperäisen massan funktio (IMF) yltää aina 200 Auringon massaisiin tähtiin”, Hugues Sana Leuvenin yliopistosta kertoo tiedotteessa. IMF kuvaa sitä, miten tähtien massa jakautuu tähtipopulaation syntymähetkellä.

Havainto on merkittävä, sillä yli 150 Auringon massaisia tähtiä ei luultu olevan olemassakaan vielä muutama vuosi sitten. Tutkijoiden mukaan syntyvän tähden massa voi olla jopa 300 Auringon massaa.

Tutkimus muuttaa käsityksen, että vain alle yksi prosentti tähdistä olisi syntyhetkellään yli kymmenen Auringon massaisia. ”Itse asiassa tutkimuksemme osoittaa, että merkittävä osuus tähtien kokonaismassasta muodostuu suurimassaisista tähdistä”, toteaa Chris Evans The UK Astronomy Technology Centrestä.

Käytännössä havainnot voivat tarkoittaa sitä, että universumissa tapahtuu 70 prosenttia aiemmin luultua enemmän supernovaräjähdyksiä. Myös mustia aukkoja saattaa syntyä lähes kolme kertaa enemmän, mikä tarkoittaa, että myös gravitaatioaaltoja syntyisi useammin.

Tutkimus jättää paljon avoimia kysymyksiä, joihin ryhmä alkaa nyt etsiä vastauksia: kuinka universaaleja havainnot ovat ja minkälaisia vaikutuksia niillä on universumin evoluutiolle?

Tarantellasumu on koostumukseltaan hyvin samanlainen kuin omassa galaksissamme sijaitseva Archesin klusteri. Niiden olosuhteet vastaavat universumin alkuaikojen olosuhteita, joten tutkimus voi parantaa käsitystämme siitä, miten ensimmäiset tähdet syntyivät.

Aiheesta lisää Oxfordin yliopiston tiedotteessa. Tutkimus on julkaistu Science-tiedejulkaisussa.