Tekniikan Maailman verkkosivustolla aloittaa Kysy toimitukselta -palsta, johon lukijat voivat lähettää mieltään askarruttavia kysymyksiä autoista, liikenteestä, elektroniikasta ja tieteestä. Tekniikan Maailman toimittajat tai avustajat vastaavat kysymyksiin.

Kysymyksiä voi lähettää sähköpostiosoitteeseen kysy@tekniikanmaailma.fi tai tämän jutun lopulla olevalla lomakkeella.


Kirjoititte Liikenteessä -palstalla (TM 2/17), että tutkimuksen mukaan 14 % autoilijoista ei käytä suuntamerkkiä. Miten tutkimuksessa jaoteltiin tilanteet, joissa suuntamerkin käyttöön ei ollut tarvetta? Tietääkseni laki vaatii polkupyöräilijää pitämään molemmat kädet ohjaustangossa, joten miten tämä suhtautuu vaatimukseen kädellä osoitettuun suuntamerkkiin?

Nimimerkki AUTOILEVA FILLARISTI

Tekniikan Maailman toimitus vastaa:

Ennen nykyistä tieliikennelakiamme silloisen tieliikenneasetuksen 26 § todettiin: ”Polkupyöräilijän on pidettävä molemmat jalat polkimilla ja ainakin toinen käsi ohjaustangossa”.

Näin yksityiskohtiin menevää vaatimusta nykyiset lakipykälät eivät sisällä. 1.4.1982 kumotussa laissa (TLA 19 §) suuntamerkkiä käskettiin käyttämään ”milloin se on tarpeen muun liikenteen varoittamiseksi”. Nykyisestä pykälästä puuttuvat sanat ”milloin se on tarpeen”. Suomennettuna se tarkoittaa, että suuntamerkkiä on käytettävä aina muiden varoittamiseksi, on tähän varsinaista tarvetta tai ei.

Suuntamerkin käyttösäännökset ovat tieliikennelain 35 §:ssä. Polkupyöräilijää, hevosajoneuvon kuljettajaa tai muuksi moottorittomaksi ajoneuvoksi luokiteltavan laitteen käyttäjää koskevat aivan samat velvoitteet kuin autonkuljettajaakin, kun kyse on joko aikeesta lähteä liikkeelle tien reunasta, kääntymisestä oikealle tai vasemmalle, ajokaistan vaihtamisesta tai muutoin sivusuunnassa siirtymisestä. Suuntavalojen puuttuessa tämä on tehtävä ”muulla näkyvällä tavalla” eli käytännössä kädellä.

Aikeen osoittaminen on lain mukaan tehtävä ”hyvissä ajoin ennen aiottua toimenpidettä” ja merkin on oltava hyvin näkyvä ja ymmärrettävä. Jokainen ilman suuntamerkkiä tapahtuva kääntyminen on lain vastainen ja rangaistava teko niin autoilijalta kuin pyöräilijältäkin.

Edellä mainitun pykälän toisessa momentissa todetaan: ”Merkinanto ei vapauta kuljettajaa velvollisuudesta varmistua siitä, ettei aiottu toimenpide aiheuta vaaraa tai tarpeetonta estettä”. Tämä tarkoittaa suomennettuna, että väistämisvelvollisuus ei muutu vastapuolelle, jos pyöräilijä nostaa kätensä esimerkiksi osoittaakseen kääntyvänsä vasemmalle.

Olavi Lempinen

Kysy toimitukselta

  • Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi näkyviin kysymyksesi yhteyteen. Kysymyksiä julkaistaan TM:n verkkosivuilla ja mahdollisesti lehden Postilaatikko-palstalla.
  • Voit jättää yhteystietosi, jotta toimitus voi tarvittaessa ottaa sinuun yhteyttä.