Halkeama sijaitsee Grönlannin luoteisosassa Petermann-nimisellä jäätikköalueella. Jäävuorien lohkeilu mereen on tavallista, mutta yleensä ne irtautuvat jäätikön reunoilta.

Uusi ja tutkijoita huolestuttava piirre on, että nyt havaittu halkeama kulkee keskellä Petermannin aluetta. Murtuma rysäyttäisi mereen laajan jäätasangon, joka killuu tällä hetkellä eräänlaisena hyllynä meren päällä.

Petermannin alue on noin 70 x 15 kilometrin kokoinen, eli pituussuunnassa se ulottuisi Helsingistä Riihimäelle. Se on pohjoisen pallonpuoliskon suurimpia jäätiköitä.

Halkeama löytyi, kun hollantilaisen Delftin teknisen yliopiston tutkija Stef Lhermitte tutki satelliittikuvia. Hän huomasi jään pinnassa ohuen raidan, ja osoittautui, ettei kukaan esimerkiksi Yhdysvaltain avaruushallinnossa NASAssa ollut kiinnittänyt siihen huomiota.

Kun hän katsoi vanhempia kuvia, heikkoja merkkejä halkeamasta oli nähtävissä jo viime vuoden heinäkuussa.

Lhermitte kertoi havainnostaan Twitterissä, minkä seurauksena Nasan Operation IceBridge -tutkijaryhmä lähti viime viikolla lennolle alueen yli.

Ryhmän Facebook-sivuilla  julkaistuista kuvista näkyy halkeaman laajuus.


Kukaan ei tällä hetkellä osaa ennustaa, miten halkeama kehittyy ja kuinka suuri on romahduksen vaara. Kuvista voidaan päätellä, että jäässä tapahtuu samaan aikaan muutoksia, jotka voivat vähentää halkeaman tuhovaikutusta.

Tutkijoita huolestuttaa, että tarkkaa syytä halkeaman synnylle ei toistaiseksi ole tiedossa. Yksi teoria on, että lämpenevä merivesi on alkanut sulattaa jäätikköaluetta sen alapuolelta.

On myös mahdoton ennustaa, milloin iso murtuma tapahtuu, jos tapahtuu. Delawaren yliopiston Petermann-asiantuntija Andreas Muenchow sanoi CNN-uutistoimistolle, että mahdollinen ajankohta on ensi kesänä.

Tosin jäätikön käyttäytyminen on vaikeasti ennustettavaa, ja voi olla, että jäätikkö tuottaa jälleen yllätyksiä, kuten nytkin tapahtui. Se voi kuitenkin nostaa meriveden tasoa jopa 30 sentillä, kirjoittaa Washington Post.

Joka tapauksessa tutkijayhteisö seuraa tilannetta nyt erittäin tiiviisti – kiitos Stef Lhermitten tekemän havainnon.

Yleensäkään tieteessä löydöt eivät ole tyyliä ”jes, nyt sen keksin!” vaan ”hmm… tämäpä outoa…”