Käytännössä Prakashin paperista ja langanpätkistä koostuva sentrifugi, joka on nimetty ”paperifugiksi” on perinteinen lasten lelu nappihyrrä, joita tiedetään käytetyn jo tuhansien vuosien ajan.

Viimeisen vuoden ajan Prakashi tiimeineen on tutkinut nappihyrrän ominaisuuksia ja pyrkinyt optimoimaan sen pyörimisnopeutta kehittäessään taskukokoista sentrifugia.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin Nature Biomedical Engineering -julkaisussa tällä viikolla. Ennen hyrrään päätymistä tiimi testasti muidenkin vaihtoehtojen, kuten jojon soveltuvuutta sentrifugiksi. Taitavissakin käsissä jojo saatiin kuitenkin pyörimään vain 4000 kierrosta minuutissa.

Prakashin mukaan paperifugin pyörimisnopeus on jopa 125 000 kierrosta minuutissa ja sen avulla on mahdollista erotella veren eri osia yhtä tehokkaasti kuin kehittyneimmilläkin laitteilla. Se pystyy erottamaan plasman verestä yhdeksässäkymmenessä sekunnissa ja eristämään malarian 15 minuutissa.

Vain muutaman gramman painoisen, erittäin halvan, taskukokoisen ja ilman sähköä toimivan sentrifugin arvoa kehitysmaiden terveydenhuollolle lienee turha edes selventää.

Prakash on aiemminkin keksinyt halpoja lääketieteessä hyödynnettäviä ratkaisuja. Vuonna 2012 mies esitteli paperisen mikroskoopin, joka sekin voidaan rakentaa alle dollarin budjetilla.

”Paperifugi on erinomainen esimerkki siitä, miten luovat ihmiset keksivät vallankumouksellisia ideoita tutkimalla maailmaa heidän ympärillään”, luonnehtii Dallasin yliopiston nanoteknisen instituutin johtaja Ray Baughman Wired-lehdelle.

Paperifugin toimintaa selitetään tarkemmin Wiredin videossa.