Unissakävely on nykymaailmassa tarpeeton ja joskus vaarallinen riesa, mutta miljoonia vuosia sitten se saattoi olla etu selviytymistaistelussa. Jos vaara uhkasi kesken unen, esi-isämme saattoivat silmänräpäyksessä valpastua ja toimia.

Nykyään unissakävelystä tiedetään, että se tapahtuu iltayöstä yleensä 1–2 tunnin kuluttua nukahtamisesta. Henkilö kuljeskelee silmät auki kömpelösti huoneessa, mutta hän ei ole helposti herätettävissä. Hän saattaa avata tai sulkea ovia tai ikkunoita, puhua sekavia, joskus pukeutua, käydä vessassa, lähteä ulos tai jopa ajaa autoa. Herättyään kävelijä ei muista kävelystään mitään.

Aeon-nettijulkaisussa italialainen unitutkija Lino Nobili mainitsee, että tuolloin aivojen tietoinen, rationaalinen osa on poissa päältä eikä valvo liikkumiseen tai mielentilojen säätelyyn vaikuttavia aivoalueita.

”Niinpä käyttäytymistä ohjaa eräänlainen muinainen selviytymisjärjestelmä, joka liittyy taistele tai pakene -reaktioon”, hän kuvailee.

Kun ihmisen esi-isät nukkuivat, öinen maailma oli täynnä vaaroja, ja nopea reagointi oli selviytymiskeino. Monet eläimetkin nukkuvat ”koiranunta”, ja sama ilmiö on havaittu toisinaan ihmisillä, jotka ovat ensimmäistä yötä vieraassa paikassa.

Unissakävely olisi siten lievempi versio alkukantaisesta mielentilasta, jossa ihminen tai eläin nukkuu mutta on samalla valpas.

On harvinaista, että unissakävelijä tekee mitään tuhoisaa muille tai itselleen, mutta sellaisiakin tapauksia on kirjattu. Henkilö on saattanut jopa yrittää surmata toisen, joskus valitettavasti myös onnistuen. Unissakävelijä on tietysti altis myös tapaturmille.

Tunnetaan tapauksia, joissa unissakävelijä on harrastanut seksiä jonkun väärän ihmisen kanssa. Tarkoissa selvityksissä on voitu todeta, että hän on oikeasti ollut unessa eikä muista mitään. Tällaisissa tapauksissa unissakävelyn aitoudesta saattaa luonnollisesti herätä toisinaan epäilyksiä.

Usein perinnöllistä, yleensä vaaratonta

Stressi, väsymys, univaje, ahdistuneisuus, kuume, outo paikka ja häly saattavat lisätä unissakävelyä. Myös unilääkkeet, väsyttävät allergialääkkeet ja alkoholin käyttö voivat vaikuttaa asiaan, ja ominaisuus on usein perinnöllinen.

Unissakävely on yleensä vaaratonta eikä vaadi hoitoa, jos sitä tapahtuu harvoin. Parasta on ohjata kävelijä rauhallisesti ja herättämättä vuoteeseen.

Unissakävelyn toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen. Kannattaa sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia.

Lääkärikäynti on paikallaan, jos unissakävely toistuu usein, jatkuu lapsella murrosikään, aiheuttaa loukkaantumisia tai siihen liittyy joku muu sairaus. Tiheästi toistuvaa unissakävelyä voidaan joskus hoitaa bentsodiatsepiineillä tai masennuslääkkeillä. Aikuisten unissakävelyä on joskus hoidettu hypnoosilla.

Lähteenä myös terveyskirjasto.fi