Inkojen käyttämä solmukirjoitus eli quipu on tekniikka, jossa paksuun naruun sidottiin useita ohuempia naruja. Yhdessä quipussa saattoi olla satoja tai jopa tuhansia naruja. Näihin naruihin tehtyihin solmuihin tallentuu lukuihin liittyvää tietoa.

Inkojen keskuudessa oli erityisiä ”solmujen vartijoina” tunnettuja henkilöitä, jotka tulkitsivat useilla väreillä ja materiaaleilla tehtyä solmukirjoitusta käsillään ja katseellaan. Puuvillasta ja eläinten, kuten alpakan, laaman ja peuran karvoista punotut narut soveltuvat myös monipuolisemman tiedon välittämiseen.

St. Andrewsin yliopiston tohtori Sabine Hylandin tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että solmukirjoitusta käytettiin myös narratiivisiin tarkoituksiin. San Juan de Collata -nimisessä syrjäisessä perulaisessa kylässä kahta quipua tutkimaan päässeen Hylandin mukaan solmukirjoituksen murtaminen lisäisi ymmärrystämme Inkavaltakunnasta dramaattisesti.

Hyland kertoo, että inkat käyttivät kirjoituksessaan tavuja ja äänteitä sisältäviä logogrammeja, hieman samaan tapaan kuin mayat omassa kulttuurissaan. Hyland kertoo onnistuneensa selvittämään kirjoituksesta jo kaksi sukunimeä ja uskoo onnistuvansa selvittämään solmujen loputkin arvoitukset.

Analyysi paljasti, että Hylandin tutkimat quiput sisältävät jopa 95 erilaista symbolia, joka on tavukirjoitukselle riittävä määrä. Kirjoituksessa käytetyt materiaalit kielivät tarkoitusta ja lukijan täytyy usein tunnustella kirjoitusta käsin selvittääkseen kuitujen alkuperän.

Collatan quipuina tunnettuja näytteitä käytettiin paikallisten johtajien väliseen tiedonvälitykseen 1700-luvulla, kun Inkat kapinoivat espanjalaisia valloittajia vastaan.

Suurin osa inkojen valtakunnan aikaisista quipuista on tuhottu espanjalaisten määrättyä kaikki quiput tuhottaviksi 1500-luvun lopulla. Khipu Database Projectin mukaan quipuja on nykyään olemassa noin 750. Niistä noin kolmesataa on tallessa Berliinin etnologisessa museossa Saksassa.

Hylandin tutkimus julkaistiin Current Anthropology -tiedejulkaisussa.