Miltä kuulostaisi sanan ”datakeskus” sijaan ajekeskus, tiedoskeskus tai täsmekeskus? Näitä ehdotuksia tuli vuonna 1982 kilpailussa, jossa data-sanalle etsittiin suomenkielistä vastinetta.

Data tulee latinan sanasta datum, joka tarkoittaa ”annettuja”. Suomeksi ehdotettiin Suomen Kuvalehden järjestämässä kilpailussa muun muassa sanoja aje, ape, luote, syöte, tiedos ja täsme.

Kotimaisten kielten keskus kommentoi asiaa Tekniikan Maailmalle: ”Voittajaa näistä ei kuitenkaan löytynyt, joten data jäi kieleen. Sen luonteva suomennos on tieto tai tiedot.”

Kymmenisen vuotta aiemmin samaa asiaa etsittiin Virittäjä-lehdessä. Sieltä tuli ehdolle sana ”anne”, monikkomuodossa ”anteet”.

Sanoja on ennenkin suomennettu tai yritetty suomentaa vaihtelevalla menestyksellä.

Yksi menestystarinoista on ”turvatyyny”. TM:n toimittaja Hannu Lindell kehitti sen, koska englannin ”airbag” ei järkevästi käänny ”ilmapussiksi”. Kyseessä ei ole pussi vaan pikemminkin tyyny, ja se täyttyy muun muassa typpikaasulla eikä ilmalla.

Elektroni olisi ollut ”sähkäle” ja mikroskooppi ”hitutähystin”. Elektronimikroskooppi olisi siis ”sähkälehitutähystin”.

Jos käännösten virta kulkisi päinvastaiseen suuntaan, maailmalla tunnettaisiin nyt termi ”safety cushion”. Safety cushion on olemassa, mutta se tarkoittaa yleensä pelastuslaitoksen jättikokoista patjaa, jolle voi pudottautua rakennuksesta esimerkiksi tulipalon sattuessa.

Suomennosyritelmät voivat välillä naurattaa, mutta toisaalta moni sana on vakiintunut aivan huomaamatta.

Puhumme muovista, emme plastiikista; auto on auto, ei hyrysysy tai voimavaunu. Telefooni on puhelin, elektrisiteetti on sähkö. Roll-on-deodorantille ehdotettiin vastinetta ”kieppo”, mutta se ei tarttunut. Puhelimella soittamisesta ei tullut ”puhelointia” – olisi kyllä voinut tulla! 1950-luvulla televisiota sanottiin jonkin aikaa näköradioksi.

Elektroni olisi ollut sähkäle ja mikroskooppi hitutähystin. Elektronimikroskooppi olisi siis sähkälehitutähystin ja elektroniikka varmaan sähkäleistö.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen ehdotti sellon tilalle sanaa ”haarasoipio”, ja kaupunkibussi olisi ollut ”täpö”, mutta ehdotukset oli kaiketi tehty piloillaan.

Ehkei kaikkea tarvitsekaan suomentaa – tietokoneen (ei siis ”kompuutterin”) ruudulla liikkuu kursori (vaikka ”osoitin” on hyvä sekin); internet ei ole maailmanverkko, vaan helpommin ”netti”; radio ei ole sätiö, bakteeri ei ole kärkky, sohva ei ole joukkoistuin, teatteri ei ole katsola tai näkymö, traktori ei ole peltoveturi.

No, popcornia joskus sanomme paukkumaissiksi.

Kieli muuttuu ja on tehnyt niin aina. Eipä tulisi mieleen, että nämä ovat muualta tulleita lainasanoja: hammas, kaula, morsian, seura, sisar, tytär, kansa, kauppa, kulta, raha, rikas, valta, pappi, raamattu, risti, lusikka, piiras.

Sen sijaan ”alkuperäistä” suomea tai sen sukuista kieltä ovat käsi, pää, jalka, lumi, tuuli, mänty, kuusi, koivu, tuli, täi, nuoli, lintu, muna, kala, joki, mennä ja tulla.

Satojen vuosien päästä vastaavasti nykysuomi on muinaissuomea.

Lähteitä: kielikello.fi,  kotus.fi, peda.net , yle.fi