MZ 1000 S:n historia juontaa noin kymmenen vuoden taakse, kun Itä- ja Länsi-Saksan raja haihtui taivaan tuuliin. Käytännössä suljetuilla markkinoilla toiminut Itä-Saksan moottoripyöräteollisuuden ylpeys MZ joutui uusien haasteiden eteen. Aikaisemmin sujuvasti kaupaksi menneiden kaksitahtisten myynti romahti kuin ladon katto raesateessa. MZ joutui käytännössä tahdistamaan markkinoinnin ja tuotannon täysin uuteen uskoon.

Ensituntumalta MZ 1000 S on jotenkin ilmeettömän oloinen. Vaikka kaikenlaiset hyperspesiaalinippelit loistavat poissaolollaan, varustelu on erittäin toimivaa.

Käyntiääniltään vaimean ja käynniltään kautta linjan mukavan tasaisen, kaksisylinterisen rivimoottorin sylinterit on kallistettu 40 astetta eteenpäin.Sujuvasti kaasukahvan liikkeisiin vastaavan moottorin tasaisesti voimistuva veto yltää noin 2500 r/min tasolta ilman mainittavaa tehokynnystä 9000 r/min lukemille asti. Punainen alue alkaa 9 500 r/min kohdalta, eli polttoainesyöttö ja muut osaset ovat hyvin kohdallaan. Tosin ainakin korvakuulolta isot alumiiniset äänenvaimentimet kuristavat pakoääniä hieman turhankin tehokkaasti.

Kuljettaja istuu suhteellisen matalla ja polville saa hyvän tuen leveän, muovisen polttoainesäiliön kylkikouruista. Kun tähän lisätään suorat clip-on-ohjaustangot ja sopivasti takana olevat jalkatapit, on ajoasento mukavan rento aktiiviseenkin maantieajoon. Sanomattakin lienee selvää, että MZ viihtyy paremmin mutkaisella maantiellä kuin luotisuoralla moottoritiellä. Valmistajan mukaan huippunopeutta on tarpeen vaatiessa yli 200 km/h.

Liikkeelle lähtö on sujuvaa. Kuusiportaisen vaihteiston pykälät sujahtavat paikalleen tarkasti ja vähin äänin. Kaupunkiajossa vaihteita joutui selaamaan lähinnä ykkösen ja kolmosen välillä. Maantiellä ajo sujui laajan vetoalueen ansiosta leppoisasti.

Ohjausgeometria on selvästi sovitettu maantien loiviin mutkiin. Etenkin tiukoissa käänteissä ja S-mutkissa helposti aliohjautuva MZ vaatii määrätietoisia otteita.

MZ 1000 S on puhdaslinjainen maantiesportti, ja sellaisena hyvin toimiva. Tosin matala tuulilasi saisi olla yläreunasta pystympi. Alkuperäinen matala tuulilasi ei riitä ohjaamaan viimaa kuljettajan yli kuin nimeksi, jos sitäkään.

(Tiivistelmä Alan Bridgerin artikkelista TM 12/04, s. 70-71)