Viime viikolla sanomalehtien auto- tai talousuutisissa kerrottiin, että BMW kutsuu korjattavaksi yli 300 000 autoa tiettyihin dieselmalleihin liittyvän paloriskin vuoksi. Taustalla ovat etenkin Etelä-Koreassa BMW-omistajien keskuudessa pahaa verta aiheuttaneet autopalot, joiden vuoksi diesel-BMW:t ovat jopa saaneet porttikieltoja parkkihalleihin. STT:n laajan levikin ansiosta useammassakin suomalaislehdessä asia muotoiltiin niin, että autot vedetään pois markkinoilta. Siitäpä omistajat olisivat todellakin suuttuneet.

Useimmat Tekniikan Maailman lukijat varmasti tietävät, että auton takaisinkutsu ei tarkoita tuotteiden poistamista markkinoilta. Sen sijaan autot kutsutaan korjaukseen, joka ei maksa kuluttajalle mitään, paitsi aikaa ja vaivaa. Jos kirjolohisuikaleita tai verenpainelääkkeitä tai sähköinen tasapainolauta vedetään markkinoilta, niin tuotteen myynti lopetetaan, ja jos sellaisen on ostanut, niin sen voi palauttaa myyjälle. Auto sen sijaan korjataan.

Sanomalehtien lukijat eivät eroa välttämättä tiedä, joten toimittajan väärä muotoilu voi aiheuttaa turhaa hermostusta ja hämmennystä. Ei sillä, etteikö takaisinkutsuihin liittyisi muutenkin hermostumisen ja hämmennyksen vaara.

Volkswagen-konsernin nippusidesaaga kuuluu äärimmäisiin esimerkkeihin takaisinkutsun nopeuden ja huonon korjauksen yhdistelmästä. Ratkaisu asiaan saataneen lopulta jouluun mennessä. Silloin tulee taas takaisinkutsu.

Mutta lähes kaikilta muiltakin valmistajilta on Trafin listoilla takaisinkutsuja. Osa niistä on ajankohtaisia, osa ajastaan jääneitä.

Esimerkiksi Ferrarilta on listoilla takaisinkutsu, jossa 430 Scuderia Spider 16M:n omistajille on luvassa uudet renkaat, jotka kestävät paremmin pitkäaikaista ajoa lähellä huippunopeusaluetta. Ainakin kaikkien suomalaisten asiakkaiden luulisi tulleen jo tavoitetuksi, kun kampanja on alkanut yhdeksän vuotta sitten.

Osa vakavista vioista ei kuitenkaan koskaan näy takaisinkutsulistoilla. Asiakkaille ne näkyvät vain merkkihuollon yhteydessä ohimennen tehtynä kampanjatyönä. Korjauksen sisällöstä ei useinkaan saa huoltoneuvojalta mitään järkevää kuvausta. Asioiden tärkeydestä kuitenkin kertoo, että välillä renkaiden kausivaihdosta ei meinaa päästä poistumaan, ennen kuin on varannut ajan mystisen kampanjatyön suoritukseen.

Jos autovalmistaja onnistuu korjaamaan tällaiset viat virallisen takaisinkutsun sijaan kampanjatyönä, se tekee näin varmasti. Otsikoihin pääsy ei tee hyvää, kerrottiinpa asia uutisessa oikein tai väärin.

Jos kuluttaja huomaa autossaan vakavan turvallisuuspuutteen, on siitä raportoiminen Suomessa lähes mahdotonta. Merkkihuollossa vika ehkä korjataan pikaisesti pois, tai sitten ongelma on liian hankala selvittää, ja asia jää roikkumaan. Trafiin ja Tukesiin voi toki soittaa, mutta yksittäiselle murehtijalle luvassa on parhaassakin tapauksessa sympatiaa. Autolehden toimitukseen soittamallakaan ei valitettavasti yleensä pääse sen pidemmälle.

Joissakin maissa paikalliset liikenteen turvallisuusvirastot tarjoavat kuitenkin kansalaisille mahdollisuuden tuoda huolensa viranomaisten tietoon. Ja jos riittävän moni tuo esille vastaavan, vaarallisen vian, viranomainen puuttuu asiaan. Ja kun ratkaisu ongelmaan löytyy, seurauksena on ajoneuvotyypin takaisinkutsu.

Suomessa tällaiseen joukkovoiman osoitukseen ei ole tarjolla työkalua. Hyvällä tuurilla, kovalla ponnistuksella saa aikaiseksi salamyhkäisen kampanjatyön. Mutta tuskinpa kukaan jälkikäteen kiittelee.