Ympäristötekijät ovat luoneet omat paineensa moottorikelkkavalmistajille tuoda markkinoille vähemmän polttoainetta kuluttavia ja puhtaampia pakokaasuja tuottavia nelitahtimoottoreita. Kelkkamatkailuun on tarjolla nelitahtikoneita niin tulisina turboina kuin väkivahvoina V-moottoreinakin.

* Arctic Cat T660 Turbo Touring * Lynx Ranger Rotax V1000 * Polaris Liberty Frontier 4-Cycle Edge Touring * Ski-Doo Legend GT Special Edition Rotax V1000 4-tech

Moottorikelkkavalmistajilla on tarjolla oma nelitahtiversionsa omine ratkaisuineen. Kotimainen Lynx ja Ski-Doo ovat ottaneet voimanlähteikseen 996-kuutioiset, väkivahvasti vääntävät kaksisylinteriset V-moottorit, jotka on valmistanut itävaltalainen Rotax. Amerikkalainen Polaris on tyytynyt pienempään 784-kuutioiseen kaksisylinteriseen rivimoottoriin, jonka erikoisuus on työntötankokäyttöinen venttiilikoneisto. Ison veden tuolla puolen valmistetun Arctic Catin moottori on vertailukelkkojen pienin ollen vain 658-kuutioinen, mutta pakokaasuahdettuna tuottaa eniten tehoa.

Kunkin valmistajan kelkat luokitellaan matkailuun, retkeilyyn ja mökkikäyttöön, joten testasimme ne myös matkustajan kera. Arctic Cat tosin tarjosi turboineen hetkittäin urheilukelkkamaisuuksia rajun kiihtyvyyden ansiosta. Lynx oli ryhmän ainoa kelkka pidemmällä 3,960 m:n matolla. Punnitukset vahvistivat kelkkojen käyttötarkoituksen, sillä jokainen painoi puoliksi tankattuna yli 300 kg ja 88-kiloisen kuljettajan noustessa kyytiin lukema alkoi nelosella.

Kelkat edustivat siis moottorikelkkailun raskaan sarjan kalustoa niin moottorien kokojen kuin painojenkin suhteen, jolloin niiden ympäristöystävällisyyden kuvittelisi olevan pahimmasta päästä. Mutta näin ei ollut. Polttoaineenkulutuksen suhteen pääsimme testiviikolla 16,2 litran keskikulutukseen sadalla kilometrillä, kun edellisessä retkikelkkavertailussamme (TM 2/01) poltimme kaksitahtimoottoreissa bensiiniä keskimäärin 23,8 l/100 km.

Nelitahtisen käynnistyvyys kovissa pakkasissa puhuttaa kelkkaväkeä. Arctic Catin ja Polariksen varustukseen kuuluu lohkolämmittimet ja Lynxin sekä Ski-Doon kylmäkäynnistyksen parantamiseksi niiden moottoreissa on automaattinen puolipuristin. Lisäksi näiden sähköjärjestelmä ei anna virtaa muille laitteille starttauksen aikana. Lisävarusteena Lynxin ja Ski-Doon moottoreihin on saatavana lohkolämmitin hintaan 239 euroa.

Matkustusmukavuuteen on näissä kelkoissa kiinnitetty huomiota jo suunnitteluvaiheessa, mutta jokaisessa oli myös jotain huomautettavaa. Kaksin matkattaessa kelkkojen luonteet saattavat muuttua hyvinkin paljon. Ski-Doolla ominaisuudet paranivat selvästi kaksin ajettaessa. Polariksen ajo-ominaisuudet kärsivät vastaavasti matkustajan kyytiin tulemisesta, eikä oikeita rohtoja löytynyt runsaista säätöyrityksistä huolimatta. Matkustajan kyytiin ottaminen vaatii poikkeuksetta jousituksen jäykentämistä, ja tässä suhteessa Arctic Cat ja Lynx olivat edistyksellisiä pikasäätöineen.

Ympyrän sulkeutuessa oli jälleen aika koota ajatukset yhteen ja tehdä pisteytys. Joku on aikanaan sanonut, että paras taktikko on se, joka voittaa hitaimmalla vauhdilla. Voittajaksi nousi pienitehoisella moottorilla varustettu Polaris, tosin erittäin pienellä marginaalilla. Se pärjäsi juuri niillä osa-alueilla, jotka ovat merkittäviä herrasmieskelkkailussa. Ski-Doo ja Lynx ovat kairojen Harley-Davidsoneja. Kaasua lisättäessä ison V-moottorin sykkeen saattoi tuntea niin kuuloaistilla kuin istumalihaksillakin. Harrikoiden myyntimenestys ei perustu ajo-ominaisuuksiin, ja samoilla linjoilla ovat myös Lynx ja Ski-Doo. Molemmissa malleissa oli kuitenkin se jokin, jota ei voi sanoin kuvailla, se pitää kokea. Pisteytyksestä huolimatta on otettava huomioon, että viimeiselle sijalle jäänyt Lynx ei ole todellakaan huono kelkka. Se sai yhdeksästä eri osiosta koostuneessa arvostelutaulukossa seitsemän kappaletta kahdeksikkoja. Moni kansakoululainen olisi ollut aikoinaan moisesta numeroryppäästä erittäin tyytyväinen.

(Tiivistelmä Lexi Lehtosen ja Kari Toivosen artikkelista TM 2/04, s. 116-122)