Pikkuautoluokassa kilpailu on tunnetusti armottoman kovaa. Nissan vastaa muiden haasteeseen uudella, rohkeasti muotoillulla Micralla. Myös sisätilojen muunneltavuutta on pidetty tärkeänä ominaisuutena auton suunnitteluvaiheessa.

Uusi Micra on tärkeä malli tuotekehitysmielessä. Se on ensimmäinen kokonaan Nissanin ja Renaultin konserniyhteistyön aikana suunniteltu uutuus, ja samalla ensimmäinen uutta pikkuautopohjalevyä hyödyntävä malli. Yhteisille perusrakenteille tämän auton kanssa tulevat rakentumaan myös Renaultin seuraavat Clio ja Twingo.

Uuden Micran suhteen on kiinnostavaa, että auton kokonaispituus on tällä kertaa pienentynyt, joskin vain kahdella sentillä. Kaikki muut olennaiset mitat ovatkin sitten edellistä mallia suurempia. Kasvaneista mitoista saavutettu hyöty on langetettu kokonaan sisätilojen hyväksi.

Micra on nyt useiden muiden pikkuautouutuuksien tapaan varustettu nopeuden mukaan säätyvällä sähköisellä ohjaustehostimella. Voimanlähdevaihtoehtoina nähdään kolme erikokoista bensiinimoottoria, iskutilavuuksiltaan 1,0, 1,2 ja 1,4 litraa. Kaikki ovat kokonaan alumiinisia ja varustettu portaattomasti muuttuvalla imuventtiilien ajoituksella sekä elektronisesti ohjatulla kaasuläpällä.

Koeajettavissa oli kaksi isointa bensiinimoottoria. Näistä pienemmänkin puhti riittää kaupunkiajoon hyvin – kyse kun ei ole urheiluautosta. Täsmällisin liikkein toimivaa vaihdekeppiä aktiivisesti käyttäen Micran saa kaupunkioloissa liikkumaan ripeästikin. Suurempi 1,4-litrainen luonnollisesti vähentää vaihtamistarvetta ja tekee menosta muutenkin sujuvampaa. Suurimmat heikkoudet liittyvät ohjaukseen. Sähköisesti toimiva tehostin kadottaa ison osan tunnokkuudesta maantiellä, vaikka vastaavasti kaupunkipyörittely on sen ansiosta erittäin helppoa.

Nissan Micra nousi pian ensiesittelynsä jälkeen vuonna 1983 Suomen myydyimpien pikkuautojen joukkoon. Uusi Micra saadaan Suomeen kevään korvalla, helmi-maaliskuussa. Pikkuautoluokassa Micran kaltaiselle tuotteelle voi hyvinkin löytyä riittävästi ostajaehdokkaita. Renault-yhteistyö näyttää tekevän japanilaismerkille hyvää.

(Tiivistelmä Jani Kajanderin artikkelista TM 20/02, s. 50-55)