Edullisimmat digitaalikamerat maksavat nyt saman verran kuin zoomilla varustetut laadukkaat filmipokkarit joitakin vuosia sitten. Parhaissa 250 euron digikameroissa kuvanlaatukin kestää vertailun vastaavien filmikameroiden kanssa. Lisäksi digitaalitekniikka tuo kotikuvaajan käyttöön uusia mainioita ominaisuuksia.

* Fujifilm FinePix A340 * HP Photosmart 735 * Konica Minolta Dimage X21 * Nikon Coolpix 3200 * Olympus Camedia C-360 Zoom * Panasonic Lumix DMC-LC50 * Pentax Optio 33LF * Samsung Digimax V3 * Sony Cyber-shot DSC-P43 * Trust Powercam 1490Z

Vaikka digitaalikameraa ei voi suoraan verrata filmikameraan, se on silti joiltain ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Kuvat ovat välittömästi katsottavissa joko televisiosta tai tietokoneen ruudulta ja niitä voi lähettää ystäville internetin välityksellä. Otoksia voi myös tulostaa kotona jopa A4-kokoon. Jos digikuvista teettää 10 x 13 tai 10 x 15 sentin kokoiset postikorttikuvat, ne näyttävät yhtä hyviltä kuin filmille tallennetut otokset.

Digikameroiden hinta vaihtelee huimasti, ja 100–10 000 euron haarukkaan mahtuu valtava valikoima erilaisia laitteita. Noin 500 eurolla saa todella laadukkaan taskukokoisen digikameran, jossa on ulottuva zoom ja tarkka kuvailmaisin. Edullisimmat, noin 100–150 euron digikamerat ovat perin yksinkertaisia ja ominaisuuksiltaan vaatimattomia. Vertailuun valitsemamme 250 euron hintaluokka sisältää jo asiallisin ominaisuuksin varustettuja koko perheen digipokkareita. Näidenkin laitteiden välillä on silti eroja niin kuvanlaadussa kuin ominaisuuksissakin.

Vaikka vertailun hintahaarukka on pieni, kameroiden CCD-kennojen tarkkuus vaihtelee peräti kahdesta viiteen megapikseliin. Ainoa kahden miljoonan pikselin kamera on Konica Minolta. Fujifilm ja Sony sisältävät neljän megapikselin kennon, ja Trustin tarkkuus yltää viiteen megapikseliin. Muissa on kolmen megapikselin kenno.

Kahden megapikselin tarkkuus on nykymittapuun mukaan niukka. Se riittää postikorttikokoon saakka, mutta jos kuvaa halutaan suurentaa hiukkaakaan enempää, tarkkuuden puute alkaa näkyä. Kolmen megapikselin kennon voi jo katsoa riittävän moneen tarkoitukseen. Se sallii kuvan tulostamisen tai suurentamisen A4-kokoon ja jopa kuvan julkaisemisen painotuotteessa parin palstan kokoisena.Neljän tai viiden megapikselin kennot tuottavat erittäin tarkan kuvan, kunhan muut asiat ovat kunnossa. Pelkkä kennon koon kasvattaminen ei näet tuota parempia kuvia, mikäli esimerkiksi objektiivin toistokyky on riittämätön.

Vertailun kameroiden objektiivit ovat Sonya lukuun ottamatta mitä tavanomaisimpia. Niissä on kolminkertainen zoom, jonka polttovälialue kattaa kinokameraan verrattaessa alueen 35–105 mm. Joidenkin objektiivien laajakulma-alue on hieman suppeampi ja telealue vastaavasti hieman ulottuvampi, mutta erot ovat pieniä. Valovoimat ovat käytännössä kaikissa samaa keskinkertaista luokkaa, eikä muitakaan olennaisia eroja havaittu.

Lähikuvaus onnistuu vertailun kaikilla kameroilla – parhaiten kuitenkin HP:lla, Konica Minoltalla, Nikonilla ja Pentaxilla. Myös Fujifilm, Olympus ja Sony selviävät lähikuvaustilanteista melko hyvin. Panasonicilla, Samsungilla ja Trustilla kuvaavien on tyytyminen hieman vaatimattomampaan lopputulokseen.

Useimmat vertailun kamerat ovat mukavan pieniä. Muodoissakin on hajontaa.

Vertailun kaikkien kameroiden virtalähteenä toimivat maailman yleisimmät AA-kokoiset paristot tai akut. Koska kamerat ovat pieniä, niihin mahtuu vain kaksi paristoa tai akkua.Vain Nikonin ja Sonyn mukana tulee NiMH-akut latureineen. HP:n kameraan akut ja laturin saa lisävarusteena hankittavan telakointiyksikön mukana. Muihin on hankittava joko jatkuvasti uusia alkaliparistoja tai tehokas akkusarja ja siihen sopiva laturi. Tehokkaimmat AA-koon virtalähteet ovat reilun 2 000 milliampeeritunnin NiMH-akkusia. Jos hankkii laturin ja neljä akkua (noin 20–30 euroa), mukana ovat myös vara-akut.

Kameroiden mukana toimitetaan edelleen kortteja, joihin mahtuu säälittävän vähän kuvia, eli parhaalla tarkkuudella vain 5–10 kappaletta. Ihka uuden kameran ostajalla onkin väistämättä edessään lisämuistikortin hankinta. Vaikka vertailun kameroiden kuvailmaisimien tarkkuus ei ole kovin suuri, kuvamuistia kannattaa hankkia kerralla riittävästi. Esimerkiksi 128:n tai 256:n megatavun muistikortin hinta ei vielä aja vararikkoon, mutta siihen mahtuu hieman pidemmänkin lomamatkan kuvasaalis. Nikonissa, Pentaxissa ja Trustissa on kiinteä kuvamuisti, minkä lisäksi niihin sopii vielä SD/MMC-kortti. Kiinteää muistia on kuitenkin melko vähän, joten korttiostokset odottavat näidenkin kameroiden omistajia.

Kameroiden muistikortit ovat pienikokoisia. Fujifilm ja Olympus turvautuvat yhdessä kehittämäänsä xD-korttiin ja Sony itse kehittämäänsä Memory Stick -korttiin. Kaikkiin muihin käy SD/MMC-kortti, joka näkee paljon myös kämmentietokoneissa.

Suurin osa vertailun kameroista on varsin laadukkaita ja käyttökelpoisia. Yhteistä lähes kaikille on kätevä koko ja kohtalaisen helppo käyttö, kun taas muotoilun osalta hajontaa on enemmän.Valtaosa vertailun kameroista täyttää mainiosti tehtävänsä perheen loma- ja näppäilykamerana. Pientä kokoa arvostavalle on tarjolla taskuun sopivia malleja, ja helppokäyttöisyyttä kaipaavat tulevat todennäköisesti toimeen kaikkien kanssa.

(Tiivistelmä Jukka Tikkasen artikkelista TM 10/04, s. 128-136)