Kasvitkaan eivät lisäänny neitseellisesti. Itse asiassa kasviseksi ei poikkea merkittävästi eläinkunnan vastaavasta – perustuvathan molemmat tuikkaamiseen ja kommunikaatioon.

Nyt kasvien lisääntymistä on kuvattu ennennäkemättömän tarkasti McGillin ja Concordian yliopistojen tutkimuksessa.

Jokainen siitepölyhiukkanen sisältää kaksi siittiötä, jotka hedelmöittävät naaraspuoliset siitoslehdet. Munasolun hedelmöittääkseen siittiöt tarvitsevat kuitenkin hieman apua, sillä ne eivät pysty liikkumaan itsekseen syvällä emissä sijaitsevaan munasoluun.

Emin pinnalle laskeuduttuaan siitepölyhiukkasesta alkaa kasvaa siiteputki, joka on yksi kasvimaailman nopeimmin kasvavista soluista. Sen koko voi jopa 500-kertaistua tunnissa. Pisimmillään siiteputki voi kasvaa jopa 30-senttiseksi.

Munasolun saavuttaakseen ihmisen hiussuortuvan murto-osan paksuisen putken on navigoitava tiensä monien esteiden läpi. Tässä tehtävässä onnistuakseen kasvissa tapahtuu solutason kommunikaatiota, josta tiedetään nyt jälleen hieman enemmän.

Suurennos liljan siitepölyhiukkasesta ja sen siiteputkesta.

Ymmärtääkseen siiteputken työskentelyä paremmin McGillin ja Concordian yliopistojen tutkijat kehittivät ”mikrofluidisen laboratorion”, jota vasten siiteputki joutui kasvamaan.

”Teknologian avulla pystyimme näkemään ja mittaamaan, mitä siiteputkelle tapahtuu sen kasvaessa”, tutkimuksen pääkirjoittaja Anja Geitmann selittää.

”Havaitsimme, että vedenpaine ja voima, jolla nämä pienet solut etenevät kasvikudoksessa vastaa ilmanpainetta, jolla täytämme autojemme renkaat.”

Vielä tätäkin jännittävämpi oli tutkijoiden havainto, että esteen kohdatessaan siiteputki muuttaa kasvukaavaansa.

”Tämä viittaa siihen, että siiteputken solut tuntevat, mitä niiden ympärillä tapahtuu ja vastaavat fyysiseen vastustukseen.”

Lisätietoja kasvien seksipuuhista McGillin yliopiston tiedotteesta.

Pyyhkäisyelektronimikroskoopin kuva kamelian siiteputkista.