Itä-Suomessa on riidelty useiden kuukausien ajan siitä, saako brittiläinen kaivosyhtiö Beowulf Miningin tulla Heinävedelle kaivelemaan grafiittia. Sitä tarvittaisiin luontoa säästävien sähköautojen akkujen anodeihin, mutta Heinäveden Aitolammella luonto on niin käsinkosketeltavaa, että grafiittisuonen perkaaminen avolouhoksena ei sovi juuri kenenkään pirtaan.

Ymmärrän yskän, sillä seudut ovat minullekin lapsuudesta tuttuja. Kävin perheeni ja ystäviemme kanssa lähiseudulla vasta pari viikkoa sitten mukavalla metsäretkellä.

Eikä kaivosyhtiöillä ole Suomessa tällä hetkellä kovin hyvä maine. Monissa puheenvuoroissa on todettu, että kapitalismi on viety äärimmilleen, kun voitot on yksityistetty ja tappiot sekä ympäristöongelmat on kansallistettu.

Satakunnan Harjavallassa tilanne on lähes päinvastainen kuin Heinävedellä – akkukemiallisesti jopa täysin päinvastainen. Siellä nimittäin aletaan valmistaa sähköautojen akkujen katodeja.

Asiasta ilmoitti maanantaina maailman suurin kemianteollisuuden yritys BASF, joka pystyttää tehtaansa venäläisen Nornickelin, maailman toiseksi suurimman nikkelintuottajan, nikkelijalostamon viereen.

Kansalaisten vastustus ei ole ainakaan kovin silmäänpistävää, kun vanhan tehtaan viereen rakennetaan toinen, edellisen toimintaa tukeva tehdas. Kaivosta seudulle ei ole luvassa, sillä raaka-aineet tuodaan Nornickelin kaivoksilta Venäjältä.

Mutta eipä Harjavallassakaan ole ilman ympäristöongelmia selvitty. Kesällä 2014 nikkelijalostamosta pääsi laitevian seurauksena Kokemäenjokeen 66 tonnia nikkeliä. Syytteitäkin luettiin, mutta käräjäoikeus antoi viime vuonna syytetyille vapauttavan tuomion, eikä syyttäjä vienyt asiaa eteenpäin.

Yhtiön hyvä käytös tuhojen korjaamisessa ja uusien onnettomuuksien estämisessä auttoivat tuomaan asialle pisteen ilman sen suurempaa kovistelua. Ehkä kaivosyhtiöilläkin olisi tässä suhteessa petraamisen varaa.

Tämän pitää varmasti mielessään Kaustisille litiumkaivosta suunnitteleva Keliber. Yhtiön viime kesänä antaman tiedotteen mukaan malmivaroja riittää ainakin 13 vuodeksi, ja malminetsintäpotentiaali on korkea tämän jälkeenkin.

Keliber suunnittelee litiumkarbonaatin jalostustehtaan sijoittamista Kokkolaan, teollisuusalueelle, jossa on jo valmiiksi kemianteollisuuden toimijoita. Edellä mainituista poiketen Keliber ei kuulu maailman suurimpiin yrityksiin, mutta litiumesiintymän kerrotaan olevan Euroopan suurin.

Nyt kun kaikki nämä materiaalit saataisiin vielä yhdistettyä akuiksi jo Suomessa, oltaisiin enemmän kuin ajankohtaisen asian hermolla. Monet autovalmistajat kertovat ongelmakseen akkujen saatavuuden, joten markkinapotentiaali olisi olemassa.

Kuutisen vuotta sitten perustettu ja sittemmin konkurssiin ajautunut Varkauden akkutehdas oli valitettavasti aikaansa edellä. Mutta Uudestakaupungista kuuluu positiivisempaa sanomaa. Valmet Automotive on jo aloittanut pienimuotoisen akkuvalmistuksen, ja tarkoitus on laajentaa toimintaa ajan mittaan.

Ainakin Valmet Automotivella on taustatuki kunnossa. Yhtiön suuromistajiin kuuluu valtava kiinalainen akkujen valmistaja CATL. Esimerkiksi BMW aikoo ostaa siltä tulevina vuosina neljän miljardin euron edestä akkuja. Baijerilaisyhtiö on jopa aikeissa ostaa siivun CATL:stä, jolloin BMW:stä tulisi välillisesti Mercedeksiä valmistavan suomalaistehtaan omistaja. Siinäpä sitä olisi oikeenlaista akkukemiaa.