Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Olin lähes kaksikymmentä vuotta sitten Alastaron moottoriradalla tekemässä suorituskykymittauksia erääseen koeajoautoon. Kevät oli juuri puhjennut kukkaan, ja ruoho tuoksui.

Paikalla oli paljon kilpa-autoilijoita herättelemässä kilpakalustoaan talven unilta. Paikalla oli myös erikoinen projekti, jota oli pakko mennä katsomaan lähempää.

Suomalainen liikemies oli tuonut paikalle putkirunkoisen crossiauton, jossa oli Ladan 1600-kuutioinen moottori. Venäjällä valmistettu crossi-Lada oli hinnaltaan hyvin kilpailukykyinen, joten kaverin oli tarkoitus alkaa maahantuoda näitä enemmänkin.

Kun renkaita oli tarpeeksi potkittu, pyysi kaveri minua testaamaan autoa. Ja koska mittalaitteetkin olivat mukana, asensin ne samalla koeajettavaan kiinni.

Auto oli kaksijakoinen. Siinä oli paljon valmista kilpa-autoa, mutta myös pelottavaa keskeneräisyyttä. Polkimet olivat vähän löysän oloiset, ja ohjauspyörässä oli klappia.

Aloitin koeajon 0–400 metrin kiihdytyksellä. Asetin auton kiihdytyssuoran päähän, jolla käydään myös viralliset kiihdytysautokilpailut.

Lada lähti viivalta yllättävän hyvin, olihan teho/painosuhde kunnossa. Neljänsadan metrin kohdalla oli jo nelosvaihde päällä, ja vauhtia yli 170 km/h.

Nostin jalan kaasulta maaliviivalla, mutta auto jatkoi kiihtymistään. Jokin oli jumittanut kaasun. Turva-aluetta oli jonkin verran, mutta heti oli ryhdyttävä reagoimaan.

Onneksi jarru ja kytkin yhä toimivat, joten pystyin molempia polkemalla aloittamaan hidastamisen. Sain auton helposti pysähtymään turva-alueelle, mutta moottori ulvoi selän takana yhä täysillä.

Käänsin seuraavaksi päävirtakatkaisimesta, mutta kone jatkoi ulvomistaan. Ääni oli yllättävän kova, ja puseroon alkoi hivuttautua tunne, että kuinkakohan kauan moottori tuon kestää. Seuraavaksi saapui paikalle auton mekaanikko, joka repi puolan johdot irti. Tähän se vihdoin sammui.

Koeajo jäi siltä erää kesken, mutta olihan se siihen asti mielenkiintoinen.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Ajoin järven jäällä olevaan jättilätäkköön 150 km/h – Pitkään aikaan en nähnyt yhtään mitään

Saab-Valmetin toimitusjohtaja antoi minulle ”rekvisiitta-avaimet” – mutta kenelle ne kuuluivat?

Harjoittelin vähän kahdella renkaalla ajamista autolla – Jälkiä korjattiin muutama tunti

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään