Tekniikan Maailman julkaiseman edellisen olut-, grillimakkara- ja sinappitestin (TM 12/96) jälkeen keskivertosuomalainen on ehtinyt kulauttaa kurkustaan alas vajaat tuhat litraa olutta. Panimoliiton virallisten tilastojen mukaan me suomalaiset juomme vuosittain 85 litraa olutta henkeä kohden. Kun tähän lisätään ulkomailta, lähinnä Tallinnasta rahdatut nestemäiset tuliaiset, lukema nousee vielä vajaalla kymmenellä litralla.

Kesäisin valtaosa mallasjuomista kumotaan terasseilla, joita kiinteistöviraston halli- ja ulkomyyntipäällikön Tapio Sademiehen mukaan on pelkästään Helsingissä liki 650. Mutta eittämätön tosiasia on myös se, että olut kuuluu suomalaiseen mökki- ja festarikesään siinä missä grillimakkarakin sinappisine lisukkeineen. Joten siinäpä hyvät syyt jälleen testata, mitkä ovat suomalaisen miehen (ja yhä useammin myös naisen) nesteelliset ja lihaisat kesähitit.

Makkaratestiin otimme mukaan – paria poikkeusta lukuun ottamatta – ainoastaan sellaisia tuotteita, joita ainakin periaatteessa on saatavilla kaikkialla Suomessa.

Oluttestin pääryhmän muodostivat III-luokan oluet, ja jotta määrä ei olisi noussut hallitsemattomaksi, valitsimme ainoastaan EU-maissa valmistettavia oluita. Mutta kyllä jo 30 oluessakin maisteltavaa riitti, kun testiin otettiin vielä kuusi alkoholitonta olutta ja verrokeiksi kolme vahvaa olutmerkkiä.

Grillimakkaroita testaajat pääsivät maistelemaan 27 eri pakkauksesta. Sinappia siveltiin makkaroiden päälle 19 putkilosta tai pullosta.

Sekä oluista että grillimakkaroista tehtiin laboratorioanalyysit. Oluet (alkoholittomia lukuun ottamatta) analysoitiin VTT Biotekniikan laboratoriossa 27.05. – 14.06.2005 ja grillimakkarat osittain Lahden Tutkimuslaboratoriossa sekä osittain Kuopion Kaupungin Ympäristöterveyslaboratoriossa 31.05. – 16.06.2005.

Laboratoriotulokset eivät kuitenkaan ratkaise kaikkea. Tärkeintähän ovat maku ja muut tuotteiden nauttimiseen liittyvät elämykset. Tässä suhteessa nelihenkisen raatimme asiantuntemus oli taatusti huippuluokkaa. Testioluita kertyi maistelemaan myös tavallisista oluennauttijoista koostunut kuusihenkinen ”varjoraati”.

Guinness doesn’t travel on varsin osuva määritelmä, joka periaatteessa sopii moneen muuhunkin olueen. Eittämätön totuushan on, että olut on parhaimmillaan siellä, missä se on valmistettu. Mutta kun raadeillamme ei ollut mahdollisuutta matkustella ympäri Eurooppaa, niin oli tyytyminen toiseksi parhaaseen ratkaisuun. Molemmat raadit kokoontuivat enemmän tahi vähemmän kuohuvien olutastioiden ääreen Espoon Niittykummussa sijaitsevaan Gallow Bird Pubiin. Myös testissä olleet grillimakkarat ja sinapit arvioitiin Gallowsissa, koska kyllä niidenkin maistelu edellyttää autenttista eli nesteellistä ympäristöä.

Molemmat olutraadit suorittivat aistinvaraiset oluttestit kolmessa sessiossa: ensin kuusi alkoholitonta olutta, joista yksi Suomesta, yksi Hollannista ja neljä Saksasta. Tämän jälkeen siirryttiin III-luokan oluisiin, joita oli peräti 30. Näistä 15 oli Suomesta, viisi Saksasta, kolme Isosta-Britanniasta, kolme Tšekinmaalta, kaksi Irlannista sekä yksi Hollannista ja yksi Virosta. Lopuksi ikään kuin pisteenä iin päälle testattiin kolme upeaa, vahvempaa olutta, yksi Suomesta, yksi Isosta-Britanniasta ja yksi Belgiasta.

Kaikki testioluet ovat valtakunnallisessa myynnissä, yli 4,7-prosenttiset ainoastaan Alkossa. Oluet ostettiin 25.05.2005. VTT-erä toimitettiin tutkimuslaboratorioon vielä samana päivänä ja aistinvaraisen testin oluet testauspaikalle, jossa niitä säilytettiin oikeaoppisissa tiloissa testipäivään saakka.

Aistinvaraiset oluttestit toteutettiin käytössä olevia ”virallisia” testejä hiukan soveltaen, kuitenkin niin, että arvioitavina olivat kaikki oluiden aistilliseen laatuun kuuluvat tekijät. Eri ominaisuuksien painoarvot oli etukäteen määritelty: tuoksu 20 %, ulkonäkö 10 %, maku 50 % ja yleisvaikutelma 20 %. Jokaiselle neljälle ominaisuudelle annettiin pisteet kouluarvosanoin 4–10 (myös plussat, miinukset ja puolikaspisteet olivat käytettävissä).

(Tiivistelmä Timo Pakkasen artikkelista TM 13/05, s. 118-127)