Päivitys 3. marraskuuta. Tämän jutun julkaisemisen jälkeen WWF on täsmentänyt suomenkielistä tiedotettaan sekä kertonut lisää tietoja tutkimuksen taustoista.

Tämän viikon eläinmaailman tuhouutinen oli, että ihminen olisi hävittänyt 60 prosenttia maailman selkärankaisista. Maailman luonnonsäätiön WWF:n julkistamasta Elävä planeetta –raportista uutisoitiin laajasti ympäri maailmaa ja myös Suomessa.

Suurimmassa osassa uutisointia on toistettu väite, joka esiintyy myös esimerkiksi Suomen WWF:n tiedotteessa – siis että ”selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt 60 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2014”.

Voiko näin kova väite todella olla totta? Ei se olekaan. Jos jättää tiedotteen huomioimatta ja lukee itse tutkimuksen, käy ilmi, että siellä ei tarkalleen ottaen väitetä, että 60 prosenttia eläimistä olisi hävinnyt.

Suomenkielisessä mediassa on levinnyt laajalle WWF:n suomenkielisessä tiedotteessa ollut sanamuoto, jossa ei ollut asiasisällön kannalta hyvin keskeistä sanaa ”keskimäärin” ennen sanoja ”60 prosenttia”.

Englanninkielisessä tiedotteessa se oli mukana.

Sanan ”keskimäärin” puuttuminen muuttaa asian merkityksen täydellisesti. Tämä puutteellinen virheellinen ilmaisu on kuitenkin levinnyt suoraan esimerkiksi Ylen, Ilta-Sanomien ja Lännen Median laajalle levinneisiin juttuihin. Tekniikan Maailma ei löytänyt suomalaisesta mediasta yhtään artikkelia, jossa tämä erottelu olisi kerrottu ja sitä olisi analysoitu. Helsingin Sanomien jutussa raportin metodeja oli analysoitu eniten, mutta siitäkin oli jäänyt pois olennainen määritelmä eläinkantojen keskimääräisestä vähentymisestä.

Tutkimuksesta levinneen uutisoinnin on nostanut esille The Atlantic -lehden tiedetoimittaja Ed Yong, joka on lähilukenut Elävä planeetta -raporttia.

YOng tiivistää, että raportissa on tarkasteltu 4 000 eri eläinlajin kantoja ja niistä tehtyjä tutkimuksia. Yhteensä on tarkasteltu 16 700 kantaa. Mukana oli lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja sekä niiden esiintymistä tietyssä paikassa populaationa.

Populaatiolla eli kannalla tarkoitetaan niiden yksilöiden joukkoa, jotka kuuluvat samaan lajiin ja elävät samanaikaisesti samalla alueella. Esimerkiksi tietyssä järvessä elävät hauet muodostavat järven haukipopulaation eli kannan.

Raportissa on mukana 4 000 eläinlajia, mutta näin laskenta kattaa Yongin mukaan vain 6,4 prosenttia arviolta yhteensä noin 63 000 selkärankaislajista, joita maapallolla arvioidaan elävän. Aivan kaikkia kun ei vieläkään tunneta.

Tutkimusryhmä on pyrkinyt raportissa oikaisemaan vinoumaa, joka voisi aiheutua siitä, että esimerkiksi Euroopassa eläviä selkärankaispopulaatioita on tutkittu huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Etelä-Amerikan viidakoissa eläviä selkärankaisia. Menetelmästä on julkaistu artikkeli tiedelehdessä PLOS One.

On kuitenkin liian pitkälle viety johtopäätös, että vuosina 1970–2014 selkärankaisten eläinten kannat olisivat pienentyneet 60 prosenttia. Kyseessä oli keskimääräinen pienentyminen. Eli jotkut selkärankaisten kannat olivat pienentyneet enemmän, toiset myös vahvistuneet.

Sekään ei ole lainkaan sama asia kuin että eläinten määrä olisi pienentynyt 60 prosenttia, ja tämä myös kerrotaan nimenomaisesti tutkimuksen taustatiedoissa.

Se ei ole kuitenkaan estänyt asian esittämistä tiedotteessa ja julkisuudessa harhaanjohtavalla tavalla.

The Atlantic -lehdessä Yong kuvaa asiaa hyvällä esimerkillä. Kuvitellaan, että on kolme eläinpopulaatiota: 5 000 leijonaa, 500 tiikeriä ja 50 karhua. Neljä vuosikymmentä myöhemmin jäljellä on 4 500 leijonaa, 100 tiikeriä ja 5 karhua. Populaatiot ovat laskeneet 10 prosenttia, 80 prosenttia ja 90 prosenttia – jolloin ne keskimäärin ovat laskeneet 60 prosenttia. Mutta eläinten määrä on laskenut 5 550 eläimestä 4650:een, mikä on vain 17 prosenttia.

On teoriassa mahdollista, että eläinten lukumäärä on sattumalta laskenut juuri 60 prosenttia, mutta tuota johtopäätöstä ei voi vetää tämän raportin perusteella. Todellinen luku on jotain muuta, eikä siitä esitetä raportissa mitään arviota.

Tutkituista eläinkannoista puolet olivat vahvistuneet ja vain toinen puolikas heikentynyt. Selkärankaisten eläinlajien näkymät eivät silti ole hyviä. Niissä eläinkannoissa, jotka ovat heikentyneet, pudotukset olivat keskimäärin suurempia kuin niissä eläinkannoissa, jotka ovat vahvistuneet.