Kuvitellaan tilanne, jossa olet arkkitehti ja tehtävänäsi on suunnitella hotelli auringosta ja kuumuudestaan tunnettuun Las Vegasiin. Siis Yhdysvaltoihin, Nevadan aavikolle.

Silloin et varmaankaan valitsisi rakennuksen pintamateriaaliksi erittäin heijastavaa lasia. Etkä varmaankaan piirtäisi rakennusta parabolisen peilin muotoiseksi ja lisäksi sijoittaisi sen koveraa puolta aurinkoon päin.

Kuolemansäteen ansiosta allasalueen lämpötila nousee noin 55 asteeseen.

Et tietenkään. Eihän kukaan niin typerä ole.

Paitsi että on. Urugualaissyntyinen postmodernisti Rafael Viñoly Beceiro on arkkitehti, joka on tehnyt juuri niin.

Vuonna 2009 avattu Vdara-hotelli Las Vegas Strip -väylän varralla on tunnettu vaarallisesta heijastusilmiöstään, jota hotellin työntekijät kutsuvat ”Vdaran kuolemansäteeksi”.

Tietokonemallinnus Vdara-hotellin heijastuksesta keskipäivällä. Allasalue on merkitty punaisella. (Kuva Parametric Design Solutions)

Ilmiö syntyy, kun keskipäivän aurinko heijastuu kaarevan rakennuksen peilimäisestä pinnasta, joka kokoaa auringon säteet kuin polttolasi ja keskittää ne yhteen paikkaan. Tämä paikka sattuu vielä huonolla onnella olemaan hotellin uima-allasalue, jossa hotellivieraat saavat palovammoja yli-intensiivisestä auringonpaisteesta ja heidän muoviesineensä sulavat.

Pahin ongelma on kesäpäivinä kello 11–14, jolloin lämpötila muuten olisi korkeimmillaan noin 38 celsiusastetta. Kuolemansäteen ansiosta allasalueen lämpötila nousee noin 55 asteeseen.

Kun suora heijastus päättyy, alkavat Vdaraa vastapäätä sijaitsevat peilit heijastaa aurinkoa rakennukseen ja siitä allasalueelle (kuvassa). Kuva on otettu Vdara-hotellista aamulla ennen kuin ongelma Vdaran heijastuksen kanssa alkaa.

Kun suora heijastus iltapäivällä on ohi, alkaa aurinko heijastua vastapäisistä rakennuksista, jotka yllättäen myös ovat kaarevia peilejä. Tämä toisioheijastus jatkuu vielä seuraavan viiden tunnin ajan.

Ongelmaa on sittemmin pyritty vähentämään pinnoittamalla hotellin seinää heijastusta vähentävällä tarralla ja suojaamalla allasaluetta päivänvarjoilla.

Luulisi tosin, että heijastusongelma olisi osattu huomioida Vdaran suunnittelussa, sillä samantapainen ongelma ilmeni jo vuonna 2003 käyttöön otetussa Walt Disney Concert Hall -musiikkitalossa, jonka pinta oli hyvin kiiltävää ruostumatonta terästä. Tuolloin ongelma ratkesi, kun pinta harjattiin vähemmän heijastavaksi.

Tai ainakin voisi kuvitella, ettei ongelma sentään näiden kahden tapauksen jälkeen olisi toistunut.

Osoitteeseen 20 Fenchurch Street Lontoossa noussut rakennus.

Mutta silloin kuvittelisi väärin. Vuonna 2013 Lontooseen nimittäin valmistui uusi pilvenpiirtäjä, jonka suunnttelija oli – arvasitte oikein – sama Rafael Viñoly Beceiro kuin Las Vegasin Vdara-hotellilla.

Lontoon 20 Fenchurch Street -osoitteeseen nousseen rakennuksen pinta oli – kyllä, arvasitte oikein – peilin tavoin heijastavaa lasia ja sen muoto – kyllä, taas arvasitte oikein – jälleen kovera eli auringon säteitä kokoava.

Ja jälleen – tämä ei enää vaadi edes kovin paljon arvaamista – rakennus aiheutti poikkeuksellisia ongelmia heti valmistumisensa jälkeen.

Kesällä keskipäivän aurinko aiheutti pistemäisiä heijastuksia rakennuksen eteen, ja katutasossa mitattiin 91 celsiusasteen ja jopa 117 celsiusasteen lämpötiloja. Kadulla olevien autojen osat sulivat, asfaltilla pystyi paistamaan kananmunia ja vastapäisen parturiliikkeen kynnysmatto tuhoutui.

Jälleen ongelmia jouduttiin korjaamaan jälkikäteen.

”En tajunnut, että lämpötila nousisi niin korkeaksi”, Rafael Viñoly selitti tapahtumia vuonna 2013 The Guardian -lehdelle.

”Ei se ollut tällaista, kun tulin Lontooseen vuosia sitten. Nyt on niin paljon aurinkoisia päiviä. Eli kyllähän tästä pitää syyttää myös ilmastonmuutosta, eikö?” Viñoly jatkoi.

Seuraavassa, vuonna 2015 New Yorkiin valmistuneessa pilvenpiirtäjässään Rafael Viñoly kuitenkin pitäytyi suorakylkisissä seinissä ja vähemmän heijastavassa seinämateriaalissa. Ehkä ihan hyvä niin.