Aika monilla on vielä se luulo, että pienistä autoista ei ole mihinkään ja vasta isolla pirssillä liikuttaess alkavat asiat lutviutua. Uusi Opel Agila on mainio esimerkki siitä, että nykyajan pikkujättiläisille yllättävän moni asia on mahdollista.

Kun Opelin omistava General Motors hankki omistukseensa viidenneksen Suzukista, yhteistyön tulokset alkoivat näkyä nopeasti. Suzukin viime vuosikymmenen alkupuolella lanseeraaman Wagon R -pikkutila-auton seuraaja Wagon R+ viimeisteltiin jo yhteistyössä Opelin kanssa. Autoa valmistetaan nyt paitsi Japanissa, myös Unkarissa. Vastaava Opel-merkkinen pikkuauto sai nimekseen Agila, ja suurin ero siinä on, että nämä autot valmistetaan Puolassa, ja että niissä on Opelin moottorit ja voimansiirto.

Legendaarista Miniä vain puoli metriä pitempi Agila on positiivisessa mielessä huvittavan näköinen pikkuauto, jossa kuitenkin on monissa kohdissa tilaa ja monikäyttöisyyttä vaikka isommille jakaa. Auto on rekisteröity neljälle hengelle, mutta viideskin mahtuu mukaan. Se on läpäissyt NCAP-törmäystestin tuloksena kolme tähteä – neljä on maksimimäärä. Tulosta voi pitää tässä luokassa hyvänä.

Corsa-mallissa sisäänajetut 1-litrainen kolmisylinterinen ja 1,2-litrainen nelisylinterinen edustavat Opelin Ecotec-moottorisarjaa, jossa teemana on liikkuvien osien keveys, pienet sisäiset kitkat ja neljä venttiiliä sylinteriä kohden. Tehoa testiautomme 1,2-litrainen tuottaa 55 kW (75 hv) ja vääntömomenttia suurimmillaan 110 Nm.

Opel Agila 1,2 16V Comfort maksaa 92 000 mk. Se on asiallinen hinta uudesta, näin monikäyttöisestä autosta. Agila olisi mainio taajamataksi, koska takanakin istuu väljemmin kuin monissa autoissa, joita tolpilla näkee. Monilla riittää ihan omastakin takaa erilaisia kuljetustarpeita, joihin juuri Agilan kaltainen auto voisi olla ratkaisu. Pitää vain päättää, mikä mitta näissä asioissa lopulta ratkaisee.

Opel Agila 1,2 16V Comfort 5-ov

MAAHANTUOJA: Opel Oy, Pajuniityntie 5, 00320 Helsinki

puh. (09) 615 881

HINTA: 92 000 mk (koeajon lisävarusteet: ABS-jarrut 4 900 mk)

(Tiivistelmä Jarmo Sukavan artikkelista TM 12/2000, s. 156-161)