Kyvyttömyys ymmärtää yksinkertaisiakin tilastoilmauksia saattaa johtua vääristyneestä tavasta opettaa tilastotiedettä. Tällä puolestaan voi olla merkittäviä seurauksia ammattillisessa päätöksenteoksessa, kuten siinä, mihin todennäköisyyteen vedoten tuomari tekee ratkaisunsa oikeussalissa.

Näin väittävät saksalaisen Regensburgin yliopiston tutkijat. Heidän artikkelinsa on julkaistu lehdessä Frontiers in Psychology. Siitä on uutisoitu EurekAlertin välittämässä tiedotteessa.

Tutkijat tarkastelivat, kuinka yliopisto-opiskelijat pystyvät ratkaisemaan Bayesin teoreemalla frekvensseihin liittyviä laskuja.

Tutkijoiden mukaan todennäköisyyden frekvenssillä ilmaiseminen – kuten ”yksi ihminen kymmenestä” – olisi huomattavasti helpompi käsittää intuitiivisesti kuin todennäköisyytenä esitetty ”kymmenen prosenttia”.

Tutkijat antoivat kahdelle opiskelijaryhmälle tehtävän, joista yksi oli esitetty todennäköisyys-muodossa ja toinen frekvenssinä. Osallistujia pyydettiin selittämään työskentelynsä, jotta tutkijat pystyivät ymmärtämään osallistujien tiedonkäsittelytapoja.

Tutkijat havaitsivat, että puolet osallistujista ei käyttänyt frekvenssejä, vaan käänsivät mielessään tehtävän hankalammiksi todennäköisyys-muotoisiksi.

Tutkijat uskovat, että ihmiset ovat ”sokeita” todennäköisyyksille. Heidän mukaansa ihmiset pelkäävät yksinkertaistaa todennäköisyyksiä yksinkertaisemmiksi frekvensseiksi, jotka kuitenkin olisivat helpompia ymmärtää.

Tutkijat syyttävät luutumasta lukio- ja yliopisto-opetusta. Se on tutkijoiden mukaan sementoinut ja mekanisoinut opiskelijoiden ajattelua liian pitkän aikaa. Se estää helpompaa ja intuitiivisempaa tapaa ratkaista laskuja.

Viikonlopun virkistykseksi voit itse testata ajatteluasi.

Tutkimustiedotteessa on englanninkielinen tehtävä, jossa pyydetään laskemaan heroiiniriippuvaisuuden ja puhtaiden neulojen hallussapidon välistä suhdetta. Tehtävän voi ratkaista sekä todennäköisyytenä että frekvenssinä.

Kuinka luutunut on sinun laskutapasi?