Olen yllättäen löytänyt autoiluuni rauhallisuutta ja hauskuutta. Tämä on tapahtunut osittain olosuhteiden pakottamana, sillä ajan monet siirtymätaipaleeni nykyisin yli 16-vuotiaalla autolla.

Kävi nimittäin niin, että huusin puolivahingossa verkkohuutokaupasta halvan kakkosauton. Vuosimallin 2002 kolmiovinen Fiat Punto 1,2-litraisella bensiinimoottorilla on toki edelleen näppärä ja jopa pirteä kaupunkiauto, mutta maantiellä se ei ole omimmillaan.

Perustekniikka on kuitenkin kunnossa, ja auto on toistaiseksi kuljettanut matkustajat paikasta toiseen varmoin ottein. Lisäksi edellisen omistajan toimesta uusitut etuiskunvaimentimet, pakoputki ja jarrut huolehtivat siitä, että matkanteko on vakaata ja parhaimmillaan leppoista.

Yllättävää muutaman kuukauden jatkuneen yhteiselomme aikana on ollut se, että Puntossa ei harmita oikeastaan mikään. Paitsi tietenkin pakolliset vuosittaiset käyttökustannukset (ajoneuvovero, vakuutukset, asukaspysäköinti).

Tai kääntäen: kun autosta maksaa 481 euroa, eivät odotukset nouse liian korkealle ja sille antaa paljon anteeksi. Pienet kolhut, varuste- ja tekniikkapuutteet tai satunnaiset sammumiset eivät tunnu missään.

Nykymittapuulla Punton varustetaso on niukka. Keskuslukitusta ei ole, ja ovet avataan erikseen avaimella, ikkunat veivataan auki lihasvoimalla ja peilit säätyvät nekin käsin. Yllättävän nopeasti näihinkin ”puutteisiin” tottuu, eikä ole tarvinnut tuskailla kosketusnäyttöjen kanssa. Myönnettäköön, että ilmastoinnilla olisi viime kesänä ollut käyttöä…

Olen toki tietoinen siitä, että näillä vuosilla ja kilometreillä edessä on haastavampia aikoja. Suhdettamme koetellaan ensimmäisen kerran toden teolla loppuvuodesta, kun katsastusmies langettaa tuomionsa. Ainakin ajovalot kaipaavat päivitystä ennen kaamospimeyden laskeutumista, mutta umpioidenkin hinta vaihtotöineen on todennäköisesti hyväksyttävyyden rajoissa.

Sen sijaan pidemmällä aikavälillä kytkimen satunnainen oireilu saattaa olla orastava merkki korjauksesta, jonka hinta ylittää romutuskynnyksen. Mikäli niin kävisi, tuskin sekään kovin pitkään harmittaisi; sen verran pienestä investoinnista on kyse mihin hyvänsä autoilun ja autojen osa-alueeseen verrattuna.

Puntoiluun liittyy myös sosiaalisuutta. Kun olen satunnaisissa yhteyksissä kertonut autonhankintaprojektistani ja sen hinnasta, usein ensimmäinen reaktio on ollut jotain hämmästyksen ja hymyn/naurun väliltä. Sitäkin on hämmästelty, voiko rengassarjan hinnalla saada toimivan auton.

Seuraavalla tapaamiskerralla lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymys on ollut ”Mites Punto?”