Uusiseelantilaisen perheen kävely Pakiri-rannalla Aucklandin pohjoispuolella tarjosi elämyksen. Rantaan oli ajautunut outo, vaaleanpunainen möykky. Se näytti sykkivän kuin supistellen lihaksiaan.

Auckland Now -lehdessä julkaistuissa perheen äidin Eve Dicksonin kuvissa näkyy hienosti meduusan purppuraisena hohtava, kuplainen keskiosa ja vaaleammat, jaokkeelliset seinämät. Ei ihme, että perheen lapset olivat kuvanneet ”oliota” tulivuoren näköiseksi.

Kyseessä on hiusmeduusa (Cyanea capillata), joka on suurin tunnettu meduusalaji.

Rannalle ajautuneet meduusat näyttävät lähinnä lätsähtäneeltä hyytelöltä. Mutta hyytelömäinen osa eläintä on sen uimakelloksi kutsuttu osa, joka hiusmeduusalla on useimmiten 30–60 senttimetriä. Suurin tavattu yksilö oli yli kaksimetrinen.

Hiusmeduusa on viileiden ja kylmien Pohjois-Atlantin vesien eläin. Sen lähisukulaisia ja mahdollisesti samaan lajiin kuuluvia meduusoja elää myös Uuden-Seelannin ja Australian eteläisillä vesillä, samoin kuin Tyynenmeren pohjoisosassa.

Etelä-Itämerellä elää hiusmeduusoja. Suomen rannikoille niitä saattaa ajautua suolapulssin yhteydessä syksyisin.

Auckland Now -lehden haastattelussa meribiologian teknikko Diana Macpherson sanoo hiusmeduusojen olevan varsin tavallisia Uuden-Seelannin merialueilla. Yleensä niitä ei näe parhaillaan meneillään olevan eteläisen pallonpuoliskon talven päättyessä, vaan myöhemmin keväällä ja kesällä, kun plankton alkaa kukkia.

Hiusmeduusojen ravintoa ovat planktonin lisäksi muut meduusat. Niiden ravintoa saalistavien lonkeroiden suojissa elää pikkukaloja ja katkarapuja, jotka ovat immuneja meduusan myrkyille.

Meduusan myrkky ei ole ihmiselle vaarallista, mutta koskeminen siihen voi aiheutta kipua.

Alla kuva hiusmeduusasta sen elinympäristössä.

Hiusmeduusat saalistavat ravintonsa lonkerokimpuillaan.