Nokian pääjohtaja Jorma Ollila uskoo painettuun sanaan myös tulevaisuudessa, vaikka verkkoviestintä kasvaa ja monipuolistuu maailmanlaajuisesti hurjaa vauhtia.

Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan juhlapuhetta Tekniikan Maailman 50-vuotisjuhlassa Espoon Dipolissa kuunteli yli 500 kutsuvierasta herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Ollilan läheinen lukijasuhde Tekniikan Maailmaan tuli selväksi alussa. Hänen sydäntä lähellä ovat lehden elektroniikka- ja autoalojen artikkelit. Juhlapaikkakin oli pääjohtajalle tuttua ympäristöä. Ollila valmistui Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemessä diplomi-insinööriksi 1981.

Jorma Ollilan puhe Tekniikan Maailman 50-vuotisjuhlassa 8.4.2003:

”Arvoisa juhlayleisö,

Haluan aluksi onnitella 50-vuotista taivaltaan juhlivaa Tekniikan Maailma –lehteä. Tilaisuus käyttää täällä puheenvuoro tänään on minulle mieluinen; Tekniikan Maailman aihepiireistä sydäntäni lähellä ovat etenkin elektroniikka- ja autoaloja koskevat artikkelit.

Tällaisena iltana on erityinen syy katsoa hiukan taaksepäin, mutta tulevaisuutta unohtamatta.

Suomalaiset asennoituvat tunnetusti tekniikkaan positiivisesti. Eräs ulkopuolinen havainnoitsija kuvasi käyttäytymistämme kirjassaan ’Suomalaiskirjeitä’ seuraavasti: ’Suomelle on luonteenomaista, että kaikki käytännölliset keksinnöt omaksutaan innokkaasti, nopeasti ja perinpohjaisesti.’ Tämä henkilö oli Angel Ganivet, Espanjan konsuli Helsingissä vuosina 1896-97.

Sata vuotta sitten samainen konsuli totesi myös: ’Puhelin on täällä melkein yhtä yleinen kuin keittovälineet, se on lisähenkilö missä tahansa keskustelussa. Monesti syntyy epätietoisuutta, jonka voi selvittää vain joku poissa oleva: hetkessä saadaan vastaus ikään kuin tiedon antanut henkilö olisi samassa seurassa.’

Useimmat meistä voivat vahvistaa Ganivetin johtopäätökset. Oli kyse sitten pankkiautomaateista, tietokoneista, internetistä tai puhelimista, suomalaiset ovat olleet etulinjassa uuden tekniikan käyttöönotossa. Ei siis liene pelkästään onnekkaiden sattumien summa, että Suomi on eturintamassa myös tietoliikenteen alalla. Mielestäni onkin paikallaan hieman valottaa sitä, miten elektroniikka-teollisuus, erityisesti langaton viestintä, on Suomessa noussut ja kehittynyt.

Jos viime vuosikymmenistä jotain voi oppia, niin ainakin sen, että aikaisempien sukupolvien työtä kannattaa arvostaa. Hyvin monet uudelta näyttävät asiat on rakennettu menneiden sukupolvien kekseliäisyyden ja yritteliäisyyden pohjalle.

Viime vuosikymmenet ovat opettaneet myös nöyryyttä. Tekniikan kehitys ei ole suoraviivaista, ja vielä vähemmän sitä on tekniikan kaupallinen soveltaminen. Sen takia on jaksettava jatkuvasti ottaa oppia virheistä, ja ennen kaikkea tutkia ja testata, mitkä ratkaisut toimivat käytännössä parhaiten. Teollisuudessa olennaista on luonnollisesti se, että ymmärretään, millaisista innovaatioista voidaan muokata kaupallisesti menestyviä tuotteita.

Tekniikan Maailman perustamisen aikoihin vuonna 1953 nykyisen Nokian pohjana olevien yhtiöiden tuotteet olivat hyvin erilaisia kuin nyt. Nokia Ab jalosti puuta paperiksi ja koskivoimaa sähköksi. Suomen Kaapelitehdas Oy jalosti kuparia ja kumia sähkö- ja puhelinkaapeleiksi. Ja Suomen Gummitehdas jalosti raakakumia kumituotteiksi – ensimmäiset Tekniikan Maailmassa testatut tuotteemme olivat muuten Hakkapeliitta-renkaat 1960-luvulla. Nämä kaikki toimialat vaativat korkeaa osaamista, koulutusta, tutkimusta ja huipputason kansainvälisiä yhteyksiä.

Nokian 1990-luvun tietoliikenteen juuret löytyvät kaapeleista ja sähköstä, joiden parissa yhtiö oli työskennellyt eri tavoin jo vuosisadan alusta lähtien. Suomen Kaapelitehtaan suojiin perustettiin 1960-luvun alussa elektroniikkaosasto, jonka toiminta lähti liikkeelle kolmesta alasta: tietokoneiden maahantuonnista, laskentakeskuksen ylläpidosta ja omien laitteiden valmistuksesta. Tuolloin sähköteknisen teollisuuden osuus Suomen viennistä oli vaatimaton 1 %, kun se vuonna 2000 ylsi 31 %:iin.

Jo aivan alusta lähtien Kaapelitehtaan elektroniikkaosastolla oivallettiin, että avoimien ja laajojen yhteyksien rakentaminen yliopisto- ja korkeakoululaitokseen ja toisaalta käyttäjiin vauhdittaa yksilöiden innostusta ja oppimishalua ja vie koko alaa eteenpäin.

Toinen alkuajan elektroniikkateollisuuden periaatteista ja opetuksista on pyrkimys oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Uskallettiin kokeilla ja lähteä rohkeasti uusille aloille. Sitä kautta saatiin paljon uutta tietoa ja synnytettiin uutta osaamista.

Oppimista, osaamista ja ajantasaista tietoa tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa. Innostus uusien tietojen ja taitojen hankkimiseen ei saisi rajoittua opiskeluaikaan, vaan oppimisella on keskeinen merkitys myös työelämässä ja harrastustoiminnan parissa. Tässä Tekniikan Maailma on tehnyt ansiokasta työtä perehdyttäessään lukijoitaan kansainvälisiin tekniikan virtauksiin ja tekniseen harrastustoimintaan.

Malliesimerkki löytyy sodanjälkeisen radiotekniikkaharrastuksen piiristä. Radiotekniikkahan oli senaikaista huipputekniikkaa ja oli orastavan elektroniikkateollisuuden keihäänkärki. Sen viehätystä lisäsi mahdollisuus hankkia uutisia ja tietoja sekä luoda yhteyksiä aina maailman ääriin. Meillä alaa koskevat kirjat olivat pahasti vanhentuneet sodan aikana.

Tämän huomasi myös nuori opiskelija Osmo A. Wiio. Hän myötävaikutti maassamme virinneen radiotekniikan harrastuksen vahvistumiseen erilaisten radiolaitteiden rakennusohjeiden, artikkelien ja kirjojen julkaisutoiminnan kautta, joista mainittakoon yhteistyössä Unto V. Somerikon kanssa syntyneet artikkelit sekä suositut ’Harrastelijan Radiokirja’ ja ’Radiolaitteita Rakentamaan’ -teokset. Erinomaisen luettuja olivat – ja ovat edelleen – myös Wiion ajankohtaiset jutut hänen perustamassaan Tekniikan Maailma –lehdessä. Tämä julkaisutoiminta kokonaisuudessaan on antanut kipinän monen insinöörin uravalintaan.

Teknillisesti suuntautuneiden nuorten miesten innostus radioamatööritoimintaan jatkui 1960- ja 1970-luvuilla. Tätä Tekniikan Maailma kannusti sisällöllään. Se ei ole suinkaan ollut merkitykseltään vähäpätöistä kun muistellaan Nokian radiopuhelintoiminnan alkuaikoja.

Harrastepohjainen radioteknologia ja kaupalliset tuotteet kulkivat pitkään rinta rinnan. Vasta digitalisointi ja mikropiiriteknologia erottivat nämä polut. Siihen saakka analogisessa maailmassa tehtiin monia asioita aivan samoista komponenteista. Sama transistori saattoi löytää tiensä toisaalla kaupan hyllystä radioamatöörin itse rakentamaan lähetinvastaanottimeen ja toisaalla komponenttivalmistajalta teollisuuteen, kaupalliseen matkaradioon tai televisioon.

Saloran radiolaboratoriossa ei ollut 1960-luvulla montaakaan työntekijää, mutta he olivat kaikki radioamatöörejä. Heistä mainittakoon Lauri Lindroos, josta tuli myöhemmin laboratorion johtaja, sekä Martti Juva, yksi ensimmäisten Saloran matkapuhelinten kehittäjistä. He kehittivät taajuussynteesiä, joka oli siihen aikaan ARP-puhelinten edistyksellistä tekniikkaa. Kun Mobira perustettiin 1979, oli koko sen ydintiimi radioamatöörejä. Mikko Moilanen esimerkiksi kehitti koko työuransa radioteknisiä ratkaisuja sekä NMT- että GSM-puhelimiin. Lindroos, Juva ja Moilanen olivat aktiivisia radioamatöörejä ja intensiivisiä Tekniikan Maailman lukijoita.

Nokialla on tälläkin hetkellä palveluksessaan yli 500 radioamatööriä ja taatusti vielä enemmän Tekniikan Maailman ystäviä, mutta harva tulee ajatelleeksi miten läheisesti yksi matkapuhelinalan alkujuonteista liittyy radioamatööriharrastukseen. Tosin olen kuullut, että eräät vannoutuneimmat alan miehet keskittyvät Tekniikan Maailman jutuista ainoastaan moottoripyöriä käsitteleviin aiheisiin, koska heille TM:n radiotekniikan artikkelit ovat nykyään ”aivan liian populistisia”.

Tekniikan alan ammattilaisten ja harrastajien motivaation ja innostuksen kannalta on tietenkin tärkeää, että käytettävissä olevat tiedon lähteet ovat kehityksen kärjessä. Tässä yhteydessä sopii erityisesti antaa arvoa Tekniikan Maailman kyvylle tuoda tekniikka lähelle ihmistä ja toimia ihmisen kompassina teknistyvässä maailmassa. Näin vaalitaan monessa suomalaisessa piilevää pientä insinööriä.

Tekniikan Maailman kehitys viime vuosikymmeninä heijastelee hyvin yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Lehti on muuttunut ihmisten mukana entistä enemmän kuluttajanäkökulmaa ja arkipäivän tekniikan käyttöä painottavaksi, mikä nykyihmisen elämäntapaan hyvin sopiikin.

Tekniikan Maailman äärimmäisen asiantunteva, perusteellinen ja puolueeton testaustoiminta hakee vertaistaan. Vanhoja lehtiä selatessa huomaa, ettei mikään inhimillinen tekniikan alalla ei ole jäänyt tutkimatta: testaukset ulottuvat autoista ja renkaista televisioihin, parranajokoneisiin, puukkoihin, taskulaskimiin, puhelimiin, kotitalouskoneisiin ja lukemattomiin muihin arkielämän teknisiin vempaimiin.

Arvoisat kuulijat,

Filosofi ja kirjailija J.W. von Goethe totesi jo vuonna 1825: ’Rautatiet, pikaposti, höyrylaivat ja kaikki mahdolliset kommunikaation välineet vievät sivistynyttä maailmaa eteenpäin.’

Seuraavaksi haluaisin käsitellä vielä joitakin kehityssuuntia, jotka liittyvät ennen kaikkea langattoman maailman tulevaisuuteen.

Minkä tahansa alan kehityksen ennustaminen on hankalaa. Fyysikko lordi Kelvin lausui vuonna 1897: ’Radiolla ei ole tulevaisuutta’. Myöhemmin Mooren ja Metcalfen tyyppiset yleiset lait ovat ennakoineet osuvammin teknologian mahdollisuuksia. Mutta ihmisten käyttäytymistä on yhä vaikeaa ennustaa.

Tämä pätee erityisen hyvin langattomaan viestintään, joka on kasvanut viimeisen 12 vuoden aikana räjähdysmäisen nopeasti maailmanlaajuiseksi teollisuudeksi. Tällä hetkellä matkapuhelinkäyttäjiä on maailmassa jo 1.2 miljardia, ja kahden miljardin käyttäjän raja saavutetaan arvioiden mukaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuolloin jo lähes 30 % koko maailman ihmisistä käyttää langattomia laitteita.

Nyt elämme jälleen murrosvaiheessa, kun langattomuus ja liikkuvuus leviävät yhä uusille alueille: kuvaviestintään, viihteeseen, mediaan ja yrityssovelluksiin. Tähän uuteen megatrendiin liittyy kolme merkittävää suuntausta. Ensinnäkin, uudet langattomat palvelut tulevat kuluttajien ulottuville. Toiseksi, ohjelmistojen ja yhteensopivuuden merkitys lisääntyy. Ja kolmanneksi, uusien innovatiivisten tuotteiden valikoima kasvaa nopeasti.

Nyt jo yli 110 operaattoria tarjoaa uusia palveluita kuvaviestinnästä erilaisiin sisältöpalveluihin, kuten uutis- ja viihdetarjontaan. Langattomuuden ja internetin yhdistämisen suuri etu onkin, että ihmisillä on mahdollisuus käyttää haluamiaan palveluita luotettavasta ja tutusta käyttöliittymästä, omasta matkapuhelimestaan.

Multimediaviestinnän arvo perustuu siihen, että se on ajasta ja paikasta riippumatonta. Enää ei tarvitse näpätä kuvaa ja kehittää sitä taltioidakseen näkymän tai tunnelman. Matkapuhelimen avulla voidaan jakaa hetken tunnelma välittömästi; esimerkiksi lähettämällä kuvaa ja ääntä sopivalla saatteella tärkeille ihmisille. Kuvan, videon, värien, äänen ja tekstin yhdistäminen rikastuttaa siis ihmisten välistä viestintää ja yhteydenpitoa.

Uusien palveluiden myötä käyttäjien ruokahalu kasvaa. Matkapuhelimista on tullut yhä tärkeämpi henkilökohtaisen viestinnän väline, ja niiden äly ja toiminnallisuus ovat jatkuvasti lisääntyneet. Samalla kasvaa myös ohjelmistojen merkitys.

Yksinkertaisten ja helppokäyttöisten palveluiden takana on erilaisia monimutkaisia teknologioita, joiden on toimittava yhdessä saumattomasti yli miljardin käyttäjän yhteisössä. Siksi on tärkeää, että ohjelmistoja ja palveluita rakennetaan yhteisille avoimille alustoille, jolloin palvelut saadaan toimimaan eri maiden, operaattoreiden ja laitteiden kesken. Näin luodaan alallemme parhaat mahdollisuudet kasvaa ja tarjota asiakkaille mieluisia innovaatioita.

Alan kehitys vie siihen, että langattomien tuotteiden valikoima kasvaa entisestään. Markkinoille tulee erilaisia kuvaviestintään, peleihin, musiikkiin ja yrityssovelluksiin optimoituja laitteita, joita käytetään ensisijaisesti muuhun kuin puhumiseen. Näitä uutuuksia on jo nähty ja Tekniikan Maailmassa testattu.

Multimediapalvelut vievät langattomat laitteet ja verkot uudelle tasolle. Tarvitaan riittävästi kapasiteettia. Tämä on välttämätöntä siksi, että loppukäyttäjien tarpeet moninkertaistavat siirrettävän tiedon määrän – oli kyse sitten kuvista, sähköpostista tai sisältöpalveluista.

Edessä on siis mielenkiintoinen aikakausi. Vaikka alallamme puhutaankin juuri nyt uusista teknologioista, konkreettiset tosiasiat on hyvä pitää mielessä. Jotta monet erilaiset teknologiat saadaan toimimaan yhdessä moitteettomasti, tarvitaan taas kerran sitä huipputason osaamista ja asiantuntemusta, jota meiltä elektroniikka-alalta löytyy. Tarvitaan kykyä kuunnella asiakkaita ja ymmärtää, millä asioilla on heille todellista arvoa. Ja tarvitaan kykyä kertoa näistä uusista laitteista ja palveluista niin, että käyttäjät sen ymmärtävät.

Tähän liittyen on mielenkiintoista ja huomionarvoista, että korkeatasoinen painettu julkaisu ei ole menettänyt merkitystään verkossa olevan tiedon lisääntyessä. Päinvastoin, asiantunteva, selkokielinen ja kiinnostavaan muotoon paketoitu tieto, josta Tekniikan Maailmassakin saamme nauttia, löytää aina käyttäjänsä.

Uskomme, että nyt markkinoille tulevat edistyneet laitteet ja palvelut luovat pohjaa tulevalle kasvulle. Tehokkaiden ja monipuolisten työkalujen avulla henkisen työn tuottavuus kasvaa, kun tieto ja ihmisten välinen yhteydenpito ovat saavutettavissa yhä helpommin, nopeammin ja edullisemmin.

Hyvinvoinnin ja todellisen edistyksen perusedellytyksenä tulee jatkossakin pysymään osaamisen ja ymmärryksen jatkuva kasvu. Tiede, uusin tieto ja sitä soveltava teknologia synnyttävät tätä kasvua.

Lopuksi haluan vielä kerran onnitella 50-vuotiasta Tekniikan Maailmaa ja toivottaa lehdelle pitkää ikää ja menestyksellistä jatkoa. Kiitoksia.”