Noin 45 prosenttia kaikista vakuutusyhtiöiden tietoon tulevista liikennevahingoista on pysäköintivahinkoja. Pelti kolisee markettien pihoilla ja ostoskeskuksien parkkihalleissa etenkin perjantaisin, kun viikonlopun viettoon kiirehtivät suomalaiset pysähtyvät kotimatkallaan ostoksille.

Tekniikan Maailman ulkoasupäällikkö Ari Hirvonen kertoi taannoin omasta parkkihallissa tapahtuneesta vahingostaan. Tapaus noudatti tyypillistä parkkipaikkavahingon kaavaa: Kaksi samaan aikaan parkkiruudusta peruuttanutta ajoneuvoa törmäsi ajoradalla viikonloppuruuhkassa.

Vaikka toinen autoilija myönsi auliisti syyllisyytensä, katsoi vakuutusyhtiö molempien autoilijoiden olevan korvausvastuussa.

”Katsomme kummankin ajoneuvon kuljettajan peruuttaneen autojaan ainakin osittain yhtä aikaa. Näin ollen katsomme liikennevahingon aiheutuneen molempien kuljettajien tuottamuksesta”, korvauspäätöksessä luki.

Hirvonen ja Tekniikan Maailman lukijat ihmettelivät vakuutusyhtiön päätöstä. Miksi vahingon korvausvastuu jaetaan puoliksi, vaikka toinen nostaa kätensä pystyyn ja myöntää syyllisyytensä? Lukijamme ovat ehdottaneet syyksi sitä, että näin vakuutusyhtiöt saavat omavastuut perittyä kummaltakin osapuolelta, ja lisäksi asiakkaat menettävät bonusetujaan.

Vakuutusyhtiöitä on toki kiva vihata, mutta todellisuudessa tällaisten korvauspäätösten takana on useiden tekijöiden summa.

Parkkipaikkavahinkojen kohdalla korvauskäytäntö on muodostunut Liikennevahinkolautakunnan antamien linjaavien ratkaisujen kautta.

Liikennevahinkolautakunnan vakiintunut kanta on, että molemmat osapuolet ovat aiheuttaneet vahingon yhtä suurella huolimattomuudella, jos ajoneuvoja on peruutettu ainakin osittain samanaikaisesti. Tähän linjaukseen viitataan myös Hirvosen korvauspäätöksessä.

Autoilija saattaa aidosti luulla aiheuttaneensa vahingon, vaikka ei todellisuudessa olisikaan siihen syyllinen.

Liikennevahinkolautakunnan puheenjohtaja Kyösti Vihermaan mukaan vahinko sekä vakuutusyhtiön menettely ovat molemmat hyvin tyypillisiä.

Liikennevahinkojen korvaaminen perustuu liikennevakuutuslakiin. Kahden moottoriajoneuvon välisissä vahingoissa selvitetään kummankin osapuolen menettelyn vaikutus vahingon syntyyn.

”Asianosaisen mahdollinen syyllisyyden myöntäminen on vain yksi selvitys muiden joukossa, joiden perusteella korvauspäätös tehdään”, huomauttaa Vihermaa.

Pysäköintivahinkojen kohdalla on hyvin tyypillistä, että toinen autoista ehtii pysähtyä ennen kolaria. Pysähtymään ehtiminen ei kuitenkaan vapauta asianomaista korvausvastuusta.

”Tällaisena hyvissä ajoin tapahtuneena pysäyttämisenä ei lautakunta ole pitänyt parin sekunnin aikaa”, kertoo LähiTapiolan kehityspäällikkö Henna Saarelainen.

Asiantuntijat muistuttavat, että autoilija saattaa aidosti luulla aiheuttaneensa vahingon, vaikka ei todellisuudessa olisikaan siihen syyllinen.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen tilanne, jossa autoilijat törmäävät tasa-arvoisessa risteyksessä. Oikealta tullut autoilija saattaa myöntää olevansa syyllinen, koska on ajanut lievää ylinopeutta. Korvausvastuu täytyy kuitenkin ratkaista väistämisvelvollisuuden perusteella, jolloin vasemmalta tullut autoilija on yksin syyllinen vahinkoon, vaikka toinen autoilija myöntää olevansa syyllinen.

Myös asianomaisten luonteet ja vuorovaikutustaidot voivat vaikuttaa kolarin syyllisen selvittelyyn paikan päällä.

”Toinen osapuoli voi olla esimerkiksi hyvin aggressiivinen ja toinen hiljainen ja myötäilevä. Tällöin aggressiivisempi osapuoli yleensä voittaa väittelyn siitä, kumpi on syyllinen”, toteaa Vihermaa.

Vakuutusyhtiö määrää usein molemmat osapuolet korvausvelvollisiksi, sillä vastuun tutkiminen ja oikean syyllisen selvittäminen pysäköintivahingoissa on usein hyvin haasteellista.

”Pysäköintivahingoissa on harvoin ulkopuolisia silminnäkijöitä, eivätkä onnettomuudet usein tallennu valvontakameran nauhoille. Tällöin kyseessä on ’sana sanaa vastaan’ -tilanne, jolloin on aina riski, että asianomistajien sanat menevät ristiin”, Vihermaa muistuttaa.

Vihermaa nostaa esimerkiksi erään viimeaikaisen tapauksen, jossa kuljettaja kertoi pysähtyneensä ja lähteneensä ajamaan jo poispäin toisesta autosta kun törmäys tapahtui. Tällöin pysähtynyt ja onnettomuutta väistämään pyrkinyt olisi hyvinkin saattanut vapautua korvausvastuusta. Valvontakameran video kertoi kuitenkin täysin toisenlaisen tarinan:

”Videolta näkyi varsin selvästi, että törmäyshetkellä molempien autojen peruutusvalot paloivat.”