HYVÄÄ

  • ajettavuus varauksin

  • nettipelin sujuvuus

HUONOA

  • keinotodellisuustilan rajoittuneisuus

  • törmäystilanteet ja vauriomallinnus

Voi pojat, tätä on odotettu pitkään.

Uusi Gran Turismo Sport on Sonyn maineikkaan autopelisarjan ihka ensimmäinen PlayStation 4 -versio. Ja millainen se onkaan…

Noin neljän vuoden mittaisesta kehitystyöstä vastannut japanilainen Polyphony Digital ei hätäillyt. Yhtiö luotti sitkeästi omaan näkemykseensä ja hioi kokonaisuuden kiiltokuvamaiseen kuosiin, josta on vaikea löytää olennaisia puutteita.

Gran Turismo Sport edellyttää kuitenkin jatkuvaa nettiyhteyttä, mikä saattaa tulla yllätyksenä.

Kokonaisuus toimii periaatteessa ilmankin, mutta tällöin käytettävissä on vain arcade-pelimuoto ilman tallennusmahdollisuutta.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Gran Turismo Sport on kansainvälisen autoliitto FIA:n ”siunaama” virallinen ajosimulaattori, eikä verkkohuijareille anneta mahdollisuuksia. Niinpä tallennukset, sijoitukset ja eteneminen säilötään pelipalvelimille, mikä ei nykypäivänä ole poikkeuksellista, vaan pikemminkin tapa pitää nettikisaaminen rehtinä ja tasapuolisena kaikille.

ASIAA ON TURHA KIERRELLÄ tai kaarrella: uusi Gran Turismo ei enää ole se takavuosien soolopelaajan ikuisuusprojekti, vaan nykyaikainen nettipeli, jossa ajetaan kilpaa muita PlayStation-kuljettajia vastaan.

”Nettikoodi on moitteetonta, sillä tyypillisellä laajakaistayhteydellä ilmenee nikottelua ilahduttavan harvoin.”

Kuljettajat järjestellään kisoihin ajotaitojen ja kokemuksen mukaan, joten ajaminen on parhaimmillaan hektistä sadasosasekuntikamppailua, hermopeliä, virheiden kyttäämistä tai pahimmillaan vain suunnatonta sunnuntaikoheltamista.

Tahallinen sikailu radalla on kiellettyä ja rangaistavaa, mutta kyllähän rapatessa roiskuu, ei mahda mitään. Tavoitteena on joka tapauksessa mahdollisimman virheetön ja herrasmiesmäinen ajo, mikä myös palkitaan, sillä peli pitää kirjaa pelaajan edesottamuksista.

”Verkkopelaaminen edellyttää maksullista PlayStation Plus -jäsenyyttä.”

Viime kädessä nettikisojen viihdyttävyys vaihtelee päivän ja aurinkopilkkujen mukaan, mutta pidemmän päälle Gran Turismo Sportin nettipelipotentiaali on kiistaton, etenkin tutulla porukalla. Monenmoiset kilpasarjat palkintoineen ja joillekin tärkeä nettimammona ovat ihan oma lukunsa, mikä tuo lisämaustetta bensanhuuruiseen menoon.

Mutta niin sujuvaa kuin kisaaminen itsessään onkin, vauriomallinnuksessa on parantamisen varaa: se tuntuu yksioikoiselta ja staattiselta.

KOLARITILANTEISSA GRAN TURISMO SPORT saattaakin vaikuttaa paria sukupolvea vanhemmalta peliltä, siinä määrin töks-pöks-linjalla liikutaan. Uuden pelirungon pohjalla piilee siis yhä niitä samoja teknisiä komponentteja, jotka tulivat tutuiksi jo sarjan edellisistä osista.

Muun muassa puskuripusujen rekisteröinnissä ilmenee pieniä epäjohdonmukaisuuksia, mitkä korjattaneen ensimmäisissä päivityksissä, kuten myös monet pikku puutteet siellä täällä. Harmillista kyllä, vauriomallinnukseen on tuskin tulossa isoja parannuksia ja kömpelö valikkorakenne eittämättä on ja pysyy.

Onneksi kaikkein ratkaisevin osa-alue – ajettavuus ja sen myötä syntyvä ajamisen ilo – on kuitenkin väkevästi läsnä koko ajan.

Pelasipa peliä vakio-ohjaimella tai rattiohjaimella ajoistuimessa, lopputulos säilyy tyydyttävänä ajoneuvosta ja radasta riippumatta. Kyse ei ole armottoman insinöörimäisestä simulaattorista, vaan enemmänkin realismilla maustetusta autopelistä, jossa uskottava fysiikka ja ajettavuus ovat vain osa kokonaisuutta.

”PlayStation 4 Pro pyörittää peliä tasaisen sulavasti tilanteesta riippumatta.”

Muun muassa Logitechin G29-rattiohjaimella meno maistuu: sen tuottama tärinäpalaute antaa hyötytietoa, joka muuttuu nopeasti joko laskevaksi rajahyödyksi tai silkaksi rajatiedoksi, kun nopeutta on sopivasti liikaa!

Ratista ei kuitenkaan saa irti hienoista jarrujen napsutusta tai vastaavia keveitä yksityiskohtia, ja oletuksena tärinätehosteet tuntuvat säröytyvän. Asetuksia on kuitenkin vain kaksi, joten sopivien säätöjen löytämiseen menee muutama minuutti. Sen jälkeen saa keskittyä itse asiaan.

Oikeaoppiset ajolinjat ratkaisevat. Painosiirtymät tuntuvat. Ohjaus kevenee tai kipsaantuu.

Ja mitä enemmän tehoa autossa on, sitä enemmän kilowatteja oppii lopulta kunnioittamaan.

ALUSSA AUTO VIE KUSKIA eikä toisinpäin, mutta metkujen opettelu onkin osa pelin charmia. Gran Turismo Sport ei siis ole mikään helppo kaahailu, kunhan ajoavut rajoittaa sekä lukkiutumattomiin jarruihin että ajonvakautukseen, ja kytkee kaikki muut pois päältä.

Ajoneuvojen välillä on eroja niin suorituskyvyn, massan kuin yleisen ajokäytöksen suhteen, mutta ne eivät ole kovin hienojakoisia. Ohjaus voi muun muassa olla nopeampi, kevyempi tai tarkempi, kaarrekäytöksessä on tiettyjä eroavaisuuksia ja niin edelleen.

Lisäksi jarrujen tehokkuus tuntuu, kuten myös vetotapa, mutta pienempiä nyansseja saa jo hakea tai kuvitella.

Kokonaisuutena Gran Turismo Sport käyttäytyy myös anteeksiantavammin ja pyöristetymmin kuin simulaattorimaisempi Project Cars 2, mutta mitään vesitettyä kakkukävelyä ei pidä pelätä. Ajaminen muistuttaa nimittäin niin paljon sitä aitoa asiaa, että pikkuruinen avittaminen siellä täällä tulee ainakin useimmille meistä tarpeeseen.

”Gran Turismo Sport on ylivoimaisesti parhaimmillaan ratilla ja polkimilla ajettuna.”

Ja kun ulosantikin edustaa PlayStation 4:n kärkeä – maukasta äänimaailmaa unohtamatta – Gran Turismo Sport ei ole enempää eikä vähempää kuin klassikko.

Oikeastaan vain se jää harmittamaan, että PlayStation VR -keinotodellisuuslaseilla kisaaminen rajataan 1 vastaan 1 -muotoon.

SAMA RAJOITE VAIVAA muuten Project Cars 2:n konsoliversiota, joten täysipainoinen ja tinkimätön vr-ajosimulaattori taitaa olla nykyisten pelikonsolien tekniikalta liikaa pyydetty. Etenkin runsaslukuisiin nettikisoihin totuttuaan virtuaalitodellisuus tuntuu niin oudon autiolta, että sitä ajaa sittenkin mieluummin perinteisellä tavalla.

Niin tai näin, Gran Turismo Sport on moottoriurheilufanille joka tapauksessa pakko-ostos, kunhan ei erehdy odottamaan kattavaa yksinpelisisältöä. Sen aika taisi mennä jo, mutta tilalle saatiin kivenkovaa nettikisaamista, jota tahkotaan todennäköisesti vielä vuosia.

Hyvää kannatti siis odottaa.